Asianajajaliiton valvontalautakunnan antaman eräisiin asianajajiin kohdistuvien palkkiokantelujen päätöksen johdosta apulaisvaltakunnansyyttäjä toteaa seuraavaa: Ratkaisu rikosasian oikeudenkäyntikulujen määrästä kuuluu tuomioistuimelle samoin kuin vastuu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta on viime kädessä tuomioistuimella. Tästä huolimatta myös asianosaisilla on vastuu asianmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta.
Syyttäjälaitos on halunnut saada Asianajajaliiton kannanoton kanteluissa kuvatuista syistä varsin ongelmallisena pitämäänsä kehitykseen oikeudenkäyntikulujen räjähdysmäisestä kasvusta tietyssä rikostyypissä eli arvopaperimarkkinarikoksissa.
Asianajajaliiton valvontalautakunta painottaa päätöksessään laskun riittävän erittelyn merkitystä siten kuin kanteluissakin haluttiin tuoda esiin. Kantelut johtivat varoitukseen ja kahteen huomautukseen.
Palkkiolaskutuksen määrän osalta asianajajat eivät olleet valvontalautakunnan mukaan toimineet vastoin hyvää asianajajatapaa. Oikeudenkäynnissä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n mukaan "Jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. " Kanteluissa haluttiin nimenomaisesti kiinnittää huomiota oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseen korvaamiseen. Tuomioistuimet olivat eräissä tapauksissa jättäneet hyväksymättä merkittävän osan vaaditusta laskutuksesta, mikä viittasi siihen, ettei laskutus ole ollut kohtuullista.
Valvontalautakunta ei ole ottanut nimenomaisesti kantaa kohtuullisen laskutuksen ja hyvän asianajajatavan väliseen suhteeseen muutoin kuin viittaamalla siihen, että asianajajien päämiehet olivat hyväksyneet laskut.
Tältä osin syyttäjälaitos tulee jatkossakin korostamaan omassa toiminnassaan muun muassa koulutuksen avulla syyttäjien vastuuta osallistua julkista intressiä valvovana viranomaisena oikeudenkäynnissä myös oikeudenkäyntikuluja koskevaan prosessiin. Syyttäjän tulee tarvittaessa riitauttaa valtioon kohdistuva oikeudenkäyntikuluvaatimus ja perustella vaatimuksen liiallisuutta koskeva näkemyksensä, koska valvontalautakunnan mukaan hyvä asianajajatapa ei aseta tässä suhteessa rajoituksia. Sen mukaan määrääväksi nousee asianajajan ja hänen asiakkaansa toimeksiantosuhteessa sovellettavat ehdot ja laskutusperusteet.
Ääritapauksissa tämä voi johtaa oikeudenkäyntien pitkittymiseen, sillä pääasian jälkeen oikeudessa ryhdytään puimaan palkkiolaskutuksen kohtuullisuutta.
