Annettu 26.6.2009, dnro 555/21/08
Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä tehnyt asiassa päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta esitutkintalain 4 § 4 momentin 1. virkkeen loppuosan perusteella siitä syystä, että jutun syyteoikeus oli vanhentunut. Tutkinnanjohtaja oli tehnyt rajoittamisesityksensä kuitenkin ns. kustannusperusteella. Koska juttu oli mitä ilmeisimmin rikoksena vanhentunut, ei apulaisvaltakunnansyyttäjä ottanut sitä uudelleen harkittavakseen. Päätöksessään apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi kuitenkin ottaen huomioon lakivaliokunnan lausunnon (LaVM 9/1997 vp), esitutkinnan rajoittamisen poikkeusluonteen suhteessa lakisääteiseen esitutkintapakkoon sekä rajoittamispäätöksen ehdottoman sitomisen tutkinnanjohtajan esitykseen, että syyttäjän tulee rajoittamispäätöksessään käyttää tutkinnanjohtajan esittämää perustetta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä lisäksi korosti, että syyttäjän ja tutkinnanjohtajan tulee osana esitutkintayhteistyötä käsitellä rajoittamisesitykset siten, että rajoittamisen perusteesta ollaan yksimielisiä. Mikäli syyttäjä päätösharkinnassaan toteaa, että rajoittamiseen soveltuu esityksestä eroava peruste paremmin, tulee syyttäjän keskustella tutkinnanjohtajan kanssa perusteen muuttamisesta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi käsityksensä tutkinnanjohtajan esityksen ja syyttäjän päätöksen perusteiden vastaavuudesta kihlakunnansyyttäjän tietoon.
