Annettu 2.6.2014, dnro 3/62/14
Kantelija on eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle toimittamassaan kirjoituksessa arvostellut sekä esitutkinnan rajoittamisesityksen tehneen poliisin että Pirkanmaan (nykyään Sisä-Suomen) syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjän tekemää esitutkinnan rajoittamispäätöstä, jossa kihlakunnansyyttäjä on tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt, että asian esitutkinta lopetetaan niin sanotulla vähäisyysperusteella.
Asia on tullut vireille Valtakunnansyyttäjänvirastoon eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä saapuneella selvitys- ja lausuntopyynnöllä. Koska kyseessä on ollut myös syyttäjän esitutkinnanrajoittamispäätökseen kohdistuva muutosharkintapyyntö, on asia tältä osin otettu uudelleen ratkaistavaksi Valtakunnnansyyttäjänvirastossa.
Kantelijan mukaan sairaalassa työskentelevä puolituttu sairaanhoitaja olisi käynyt katsomassa hänen potilastietojaan ilman, että hänellä olisi ollut hoitosuhdetta kantelijaan. Kantelijalla on ja hänen lapsillaan on ollut turvakielto. Hän on pelännyt sen ja potilastietojensa luottamuksellisuuden vaarantuneen. Kantelija on lisäksi tuonut ilmi häneen ja epäiltyyn tekijään liittyviä asioita, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet epäiltyyn tekoon ja sen arvioimiseen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi, että epäiltyä menettelyä koskeva esitutkinta tulee aloittaa uudelleen.
Päätös perustui siihen, että rikosoikeudellinen järjestelmä perustuu vahvasti yleisestävyyden ajatukseen. Yleisprevention kannalta järjestelmän toiminnassa ei ole keskeistä pelkästään rangaistuksen langettaminen, vaan myös se, että järjestelmä toimii yleisen oikeustajunnan suuntaisesti ja luottamusta herättävällä tai ylläpitävällä tavalla. Epäilty rikosasia on laadultaan sellainen, että järjestelmää kohtaan tunnettavan luottamuksen ylläpitäminen edellyttää rikosepäillyn selvittämistä ja esitutkinnan toimittamista. Tämän lisäksi myös epäillyssä rikosasiassa tärkeä yksityinen etu vaatii rikosepäillyn selvittämistä ja esitutkinnan toimittamista.
