Annettu 17.2.2010, dnro 433/21/09
Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt esitutkinnan rajoittamista koskevat päätökset epäiltyä kunnianloukkausta koskevassa asiassa katsoen, että tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraukseen. Asianomistaja katsoi, että siviiliasian oikeuskäsittelyn yhteydessä tehdyksi epäiltyjen tekojen esitutkinnasta ei aiheutunut suhteettomia kustannuksia ottaen huomioon, että epäillyt teon liittyivät väitteeseen siitä, että asianomistaja oli väärentänyt sopimuskumppaninsa nimen yhteen sopimuspaperiin ja että kyseinen sopimuskumppani oli myöhemmin myöntänyt allekirjoituksen omakseen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi esitukinnan toimitettavaksi. Katsottiin, ettei kihlakunnansyyttäjä ollut ylittänyt hänelle kuuluvaa harkintavaltaa päätyessään esitutkinnan rajoittamiseen.
