Annettu 23.8.2011, dnro 172/21/11
Miespuolisen työntekijän epäiltiin syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön koskettelemalla sopimattomasti myymälässä kesäntyöntekijänä ollutta 15-vuotiasta tyttöä myymälän taukotilassa. Kihlakunnansyyttäjä jätti epäillyn syyttämättä näytön riittämättömyyden vuoksi. Syyttäjän mukaan molempien osapuolten kertomukset väitetystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voisivat olla todenmukaisia. Näyttö ei voinut perustua yksin asianomistajan kertomukseen epäillyn kiistäessä teon, eikä asianomistajan kertomusta tukevaa muuta näyttöä ollut. Asiassa oli myös jäänyt epäselväksi epäillyn tietoisuus asianomistajan iästä, seksuaalisen kiihotuksen tai tyydytyksen tavoittelu sekä teon seksuaalisesti olennainen luonne.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä arvioi näyttöä toisin ja määräsi syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä nostettavaksi.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä piti päätöksestään ilmenevien seikkojen perusteella asianomistajan kertomusta vastaajan kertomusta uskottavampana. Uskottavuuden arviointi tapahtui kuitenkin luotettavimmin kuulemalla asianosaisia ja todistajia oikeudessa. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyi myös korostunut selvittämisintressi ja oikeudenkäynnillä voitiin odottaa saatavan lisäselvitystä asiaan.
Epäillyn asianomistajan ikää koskevan tietoisuuden osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että asianomistajan ja todistajan kertomuksen mukaan epäilty oli tiennyt asianomistajan olleen alle 16-vuotias.
Joka tapauksessa epäily oli kertomansa mukaan tiennyt myymälän kesätyöntekijöiden olleen iältään 15 - 16-vuotiaita. Tämä seikka oli lisännyt merkittävästi epäillyn näkökulmasta sitä mahdollisuutta, että asianomistaja oli alle 16-vuotias. Tästä huolimatta epäilty ei ollut varmistautunut asianomistajan iästä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi tahallisuusvaatimuksen täyttymisen edellyttävän, että tekijä on pitänyt rikostunnusmerkistöön kuluvan olosuhteen olemassaoloa riittävän todennäköisenä. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä olosuhdetahallisuuden alarajaksi on asetettu se, oliko tekijä pitänyt olosuhteen käsillä oloa varsin todennäköisenä. Oikeuskäytännössä tahallisuusvaatimuksen täyttävälle tietoisuudelle asetettavan kynnyksen on katsottu olleen matalampi, jos tekijä suhtautuu välinpitämättömästi rikostunnusmerkistön täyttävän seikan käsillä oloon eikä ole pyrkinyt ottamaan selvää tosiasioista. Tämän mukaisesti tahallisuusvaatimuksen täyttymistä arvioitaessa merkitystä on annettu tekijän suhtautumiselle asianomistajan ikään.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnan perusteella asianomistajan alle 16-vuoden ikä oli käynyt epäillylle riittävän todennäköiseksi. Epäilty oli siten tahallisuuden täyttävällä tavalla tullut tästä tietoiseksi.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan syytteen nostaminen ja asian käsitteleminen oikeudessa olisi ollut perusteltua. Kihlakunnansyyttäjä ei kuitenkaan ollut ylittänyt harkintavaltaansa eikä asia tältä osin antanut aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin.
