Markkinointirikos, kilpailumenettelyrikos, syytttämättäjättämispäätös, ei näyttöä -peruste

Annettu 20.5.2014, dnro 453/21/12

Asia on tullut vireille Valtakunnansyyttäjänvirastoon 2.11.2012 päivätyllä muutosharkintapyynnöllä. Kantelija on ilmoittanut olevansa tyytymätön Itä-Suomen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjän tekemään syyttämättäjättämispäätökseen sekä kihlakunnansyyttäjän lisätutkintapyyntöä koskevaan vastaukseen, jossa syyttäjä on ilmoittanut, ettei asiassa ole aihetta suorittaa lisätutkintaa tai syyteharkintaa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on 28.8.2013 tehdyllä päätöksellä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 11 §:n 2 momentin ja syyttäjälaitoslain 10 §:n 2 momentin nojalla ottanut asian ratkaistavakseen. Kihlakunnansyyttäjän päätös olla toimittamatta asiassa lisätutkintaa on kumottu ja asiassa on määrätty toimittamaan lisätutkinta.

Lisätutkinta loppulausuntoineen ja sen liitteineen on saapunut viimeisiltä osin 28.4.2014 Valtakunnansyyttäjänvirastoon, minkä lisäksi oikeuskysymykseen liittyvä tuomio on toimitettu Valtakunnnansyyttäjänvirastoon 7.5.2014. Asiassa on suoritettu uusi syyteharkinta ja apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen on tehnyt 20.5.2014 päätöksen syyttämättä jättämisestä ei näyttöä perusteella.

Asiassa on ollut kyse siitä, että alueella, jossa on ollut käytössä ns. piirinuohousjärjestelmä, on nuohouksia vastiketta vastaan suorittanut henkilö, joka ei ole ollut piirinuohooja, heidän työntekijänsä tai aliurakoitsijansa ja rikosepäily on kohdistunut siihen, onko hän nuohouksia markkinoidessaan syyllistynyt kilpailumenettelyrikokseen ja/tai markkinointirikokseen.

Epäiltyjen tekojen tunnusmerkistöjen täyttymistä arvioitaessa huomiota on kiinnitetty siihen onko kuluttaja, joka ei tunne tarkemmin pelastuslain säännöksiä, voinut saada epäillyn menettelystä vaikutelman, että hänen tarjoamansa nuohouspalvelut ovat rinnasteisia piirinuohoojan tekemän nuohouksen kanssa

Arvioinnissa on otettu huomioon muun muassa epäillyn teon pitkä aika. ,Teko on jaksottunut sekä ennen että jälkeen sen, kun epäillyn ja muiden piirinuohousalueilla sopimuksetonta nuohousta suorittaneiden henkilöiden toimintaa ja piirinuohousjärjestelmää yleensä on laajasti käsitelty ja järjestelmän hyödyistä ja mahdollisista epäkohdista on keskusteltu eri medioissa. Huomiota on kiinnitetty nimenomaan tällä alueella tapahtuneeseen tiedottamiseen ja siihen, miten markkinointi on tapahtunut ja miten se on epäillyn tekoajan aikana muuttunut. Osa epäilystä teosta on tehty sen jälkeen, kun lainmuutoksella on selkeytetty pelastuslain 59 §:ää siten, että 1.7.2011 voimaan tulon jälkeen pelastuslaissa lukee nimenomaisesti, että lakisääteisen nuohousvelvoitteen voi täyttää ainoastaan alueen pelastustoimen päättämän palvelujen tuottajan toimesta.

Päätöksessä on tultu siihen tulokseen, että kuluttajien tietoisuus lain sisällöstä on ollut tai ainakin sen on pitänyt olla huomattavasti syvempi, kuin mikä se on ollut muiden nuohousoikeustapauksien tekoaikoina. Lisäksi päätöksessä on käsitelty nimenomaan asianomistajina kuultujen henkilöiden tietoisuutta ja sitä, että tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tahallisuutta. Asiassa on päädytty siihen, ettei ole ollut todennäköisiä syitä epäillä, että epäilty olisi ainakaan epäillyn tekoajan loppupuolella tahallaan jättänyt kertomatta niille muutamalle asiakkaalleen, joilla mahdollisesti oli epäselvyyttä epäillyn suorittaman nuohouksen suhteesta, lakisääteiseen nuohousvelvoitteen täyttymiseen.

Päätöksen mukaan äyttö markkinointirikokseen ja/tai kilpailumenettelyrikokseen olisi saattanut joulukuussa 2011 ja hieman tämän jälkeenkin riittää syytteen nostamiseen, mutta mahdollisen rikoksen vanheneminen aiheutti sen, ettei apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisella ollut enää toimivaltaa suorittaa näytön riittävyyteen tai syyllisyyteen kohdistuvaa syyteharkintaa tältä osin.