Annettu 18.2.2010, dnro 137/21/09
Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen ei näyttöä -perusteella pahoinpitelyä koskevassa asiassa. Kantelija oli arvostellut kihlakunnansyyttäjän näyttökynnystä ja pitänyt sitä oikeuskäytännön vastaisena. Kantelijan mielestä silminnäkijänä olleen isän kertomus, lapsen tapahtuman jälkeen havaittu vamma, lääkärintodistus vamman syntymisen sopivuudesta epäiltyyn tapahtumainkulkuun ja psykologin kertomus lapsen kertomasta tapahtumasta olisi pitänyt riittää syytteen nostamiseen huolimatta epäillyn kiistämisestä ja tämän puolison antamasta lausunnosta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä yhtyi tässä suhteessa kantelijan käsitykseen ja katsoi, että näytön arvioimisen tulisi tapahtua suullisessa ja välittömässä pääkäsittelyssä, missä osapuolten kertomusten luotettavuus ja muu todistusaineisto voitaisiin arvioida paremmin.
Asiassa annettiin syytemääräys ja apulaisvaltakunnansyyttäjän edellä mainittu käsitys saatettiin kihlakunnansyyttäjän tietoon.
