Annettu 5.7.2013, dnro 216/21/13
Mieshenkilön epäiltiin lukinneen asuntonsa oven niin, ettei asianomistaja ollut päässyt ulos asunnostaan sekä raiskanneen hänet kahdesti. Kihlakunnansyyttäjä jätti epäillyn syyttämättä vapaudenriistosta sekä raiskauksesta näytön riittämättömyyden vuoksi. Syyttäjän perusteluiden mukaan osapuolten kertomukset olivat ristiriidassa eikä asianomistajan kertomusta voinut pitää riittävän luotettavana.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä arvioi näyttöä toisin. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksen mukaan asianomistajan kertomusta oli sitä tukeva näyttö huomioiden pidettävä epäillyn kertomusta uskottavampana. Koska oikeudenkäynnillä voitiin olettaa saatavan asiaan lisäselvitystä ja asianosaisten kertomuksen uskottavuuden arviointi tapahtui luotettavimmin oikeudessa epäillyn syyllisyyden tueksi oli olemassa todennäköisiä syitä.
Syytteen nostaminen ja asian käsitteleminen oikeudessa olisi ollut perusteltua. Kihlakunnansyyttäjä ei kuitenkaan ollut ylittänyt harkintavaltaansa eikä asia tältä osin antanut aihetta toimenpiteisiin.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä antoi Helsingin syyttäjänvirastolle määräyksen nostaa syyte seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksesta ja vapaudenriistosta.
Päätös, syytemääräys ja siihen liittyvät asiakirjat määrättiin pidettäväksi salassa.
