Annettu 22.10.2009, dnro 40/41/09
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on saattanut johtavan kihlakunnansyyttäjän tietoon käsityksensä siitä, että yhteydenpidossa asianosaisiin tulee noudattaa selvyyttä väärinkäsitysten välttämiseksi. Esitutkinnassa ollut rikosasia ei ennakkoilmoituksesta huolimatta ollut virallisesti koskaan tullut syyttäjän syyteharkintaan eikä hän ollut tehnyt siinä päätöstä. Syyttäjä oli kuitenkin tutkinnan aikana ollut yhteydessä sekä työsuojelupiiriin että tutkinnanjohtajaan, samoin kuin tutkinnan päättymisen jälkeen asianomistajaan. Syyttäjän toiminnan vuoksi asianomistajalle oli saattanut syntyä käsitys, että asia oli poliisin päätöksen jälkeen siirtynyt syyttäjän käsiteltäväksi ja että syyttäjä tekee siinä päätöksensä ennen syyteoikeuden vanhenemista.
Syyttäjän olisi tullut selkeästi joko ilmoittaa, miten asianomistajan tulee menetellä halutessaan esitutkintaa jatkettavaksi, taikka tulkita asianomistajan kysely tällaiseksi pyynnöksi ja ottaa asia käsiteltäväkseen sekä tehdä siinä perusteltu päätös. Sen sijaan syyttäjä oli asianomistajalle lähettämässään kirjeessä epämääräisesti ottanut kantaa tutkinnan lopputulokseen.
