Anna-Riikka Ruuth tietää mitä tahtoo. Hän rakastaa työtään, joka on mielekkäintä silloin, kun se on haastavinta. Työtahti on kova, mutta urheilu antaa levon.
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
Olen Anna-Riikka Ruuth, kihlakunnansyyttäjä Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta. Olen ollut syyttäjänä 10 vuotta, joista viimeiset kuusi huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden erikoissyyttäjänä. Alueeseeni kuuluvat myös lääke- ja dopingrikokset sekä muuntohuumeet.
Miksi olet juuri huumesyyttäjä?
Päätin sen jo opiskeluni alussa, ja päivääkään en ole katunut! Tartuin tilaisuuteen heti, kun tuli mahdollisuus lähteä syyttäjäksi isoon huumejuttuun. Ihan ilman taivutteluja ei määräys irronnut, mutta onneksi esimiehilläni oli uskallusta heittää nuori syyttäjä kehiin. Kun sain 2011 vakituisen viran, aloin tehdä pelkkiä huumejuttuja. Huumesyyttäjä ei pääse leipiintymään, koska jutut ovat yhä kiinnostavampia ja haasteellisempia.
Mikä on innostavinta työssäsi?
Haastavat huume- ja JR-jutut. Mitä isompi ja vaikeampi juttu, sitä mielekkäämpää työ on! Pystyn vielä 10 vuoden jälkeenkin syttymään niin kuin alkuaikoina. Myös tutkijat, joiden kanssa olen vuosia tehnyt yhteistyötä, ovat yhtä motivoituneita. Huumerikollisuus on myös niin kansainvälistä, että olen päässyt verkostoitumaan ulkomaille – ennen kaikkea Espanjaan. Lisäksi opettaminen syyttäjien, poliisien ja Tullin kursseilla on ollut mukavaa vaihtelua.
Mikä on haastavinta?
Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen. Isoja juttuja tulee syyteharkintaan viikko pari ennen määräpäivää, ja siinä ohessa pitää istua käräjiäkin 3–5 päivää viikossa. Haluan kuitenkin tehdä työni laadusta tinkimättä. Välillä väsyttää, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Sitä en kuitenkaan panisi pahakseni, jos istuntoja olisi vähemmän. Meillä lähes kaikki isot jutut istutaan kahdesti, kun esimerkiksi Espanjassa oikeudenkäynti videoidaan alioikeudessa, ja muutoksenhakutuomioistuimessa asia tutkitaan alioikeuden aineiston perusteella.
Mikä sinua motivoi ja palkitsee?
Parasta on, että voin rehellisesti sanoa rakastavani työtäni. Ongelmana on melkein ollut se, ettei tämä ole aina edes tuntunut työltä. Vaikka työ on vaatinut paljon, se on myös antanut. Suullista palautetta ei liikaa saa, joten täytyy olla tyytyväinen, jos työläs juttu menee tuomioistuimessa hyvin. Työ on monipuolista, ja saan olla monen sidosryhmän kanssa tekemisissä. Usein tämä on myös hektistä, mutta minulle sopii se, ettei papereita tarvitse jäädä pyörittelemään pitkäksi aikaa.
Mikä on yllättänyt syyttäjän työssä?
Ainakaan en tee kahdeksasta neljään -työtä, jollaiseksi valtion virkamiehen arki yleensä mielletään. En edes haluaisi olla sidottu mihinkään kellokorttiin, koska huumesyyttäjä elää tilanteen mukaan. Näiden määräaikojen kanssa ei kysellä, riittääkö virka-aika.
Mihin voit työssäsi vaikuttaa?
Työni on itsenäistä, ja voin pääasiassa suunnitella sen siten kuin haluan. Esimieheni ovat suhtautuneet myönteisesti etäpäiviin, jolloin työrauha on ihan erilainen kuin konttorilla. Huumesyyttäjänä olen saanut jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä juttuja minulle tulee. Osallistun myös tiiviisti esitutkintayhteistyöhön, koska haluan, että kaikki hoidetaan kerralla kunnolla.
Mikä on ajankohtaista työssäsi?
Huumepuoli on muuttunut valtavasti kaupan siirryttyä nettiin. Tämä tuo yhä uusia haasteita tutkinnalle ja syyttäjälle. Postitullin takia meillä Vantaalla on käytännössä kaikki uudet huumausaineet ja muuntohuumeet, eikä niistä ole oikeuskäytäntöä. Koeponnistuksia pitää siis tehdä. Nyt minulla on paljon fentanyyliä ja sen johdannaisia koskevia juttuja.
Millaiseksi arvelet työsi muuttuvan tulevaisuudessa?
Minulla tämä riippuu pitkälti siitä, saanko jatkaa erikoissyyttäjänä. Syyttäjän työ ylipäätään varmasti muuttuu sähköisen aineiston myötä. Se ainakin on varmaa, että työtahtini hidastuu, jos pitää luopua paperipöytäkirjasta ja alleviivaustussista!
Millaisesta lisäkoulutuksesta hyötyisit?
Tarvitsisin lisää tietoa muuntohuumeista, koska niihin liittyvät yleensä suurimmat ongelmat. Ict-taitojen lisäämisestä ei myöskään olisi haittaa.
Miten kehittäisit syyttäjälaitoksen työhyvinvointia?
Lisäisin päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Toivon, että kentän syyttäjiä kuunneltaisiin enemmän. Esimerkiksi me määräaikaiset erikoissyyttäjät olemme nyt todella pitkään odottaneet kohtaloamme, ja epätietoisuus tulevasta on varmasti monen mielessä.
Koska mielestäni ulkona liikkuminen on paras tapa irtautua töistä, viimevuotista Suomi 100 - liikuntatapahtumaa voisi kehittää niin, että mahdollisimman moni pääsisi liikkumaan yhdessä toisten kanssa. Työhyvinvoinnista täytyy ehdottomasti pitää huolta.
Mitä harrastat ja kuinka palaudut työstressistä?
Helppo kysymys: urheilemalla! Olen hurahtanut maantiepyöräilyyn ja lisäksi hiihdän sekä käyn lenkillä ja kuntosalilla. Urheilu on minulle kuin lepoa, se vie ajatukset pois töistä. Kun koko ajan jokin juttu painaa päälle, ja käräjäpäiviä on yleensä vähintään 100 vuodessa, niin eihän tätä jaksa, jos ei ole kunnossa. Lisäksi tykkään penkkiurheilla, matkustella ja testata uusia kakkureseptejä.
Määrittele itseäsi muutamalla sanalla
Fysioterapeuttiani lainatakseni: "Urheiluhulluus on ainoa oikea hulluus."
Kuvat Anna-Riikka Ruuthin kotialbumi
Ihminen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Olennaista on alaisen motivointi ottamalla hänet mukaan toimintatapojen suunnitteluun, tietää eläkkeelle jäävä Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola.
Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola päättää pitkän työuransa syyskuun alussa. Nuorena lakimiehenä hän suunnitteli uraa tuomioistuimessa, mutta koska käräjäoikeudet olivat täynnä uransa alussa olevia tuomareita, Toivola päätyi hoitamaan kaupunginviskaalin sijaisuutta vuonna 1985. Kävikin niin, että syyttäjän työ vei mukanaan.
- Minua on kaikki nämä vuodet motivoinut työssäni pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Tämä tavoite on koskenut niin syyteasioiden hoitamista kuin esimiehisyyttä. Myös syyttäjän työn itsenäisyys on lisännyt työn mielekkyyttä – samoin kuin se, että tässä näkee konkreettisesti työnsä tulokset. Olen onnekseni saanut tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä.
Töissä täytyy viihtyä
Jarmo Toivola on tullut tunnetuksi esimiehenä, joka on panostanut virastossaan erityisesti ihmisten hyvinvointiin. Tämä työ noteerattiin julkisestikin, kun Salpausselän syyttäjänvirastolle myönnettiin Kaiku-palkinto. Perusteluissa korostettiin viraston avointa keskustelukulttuuria ja mutkatonta vuorovaikutusta. Johtamisessa on näkynyt henkilöstön arvostus ja virastossa on tehty pieniä arkisia työhyvinvointitekoja. Tästä ovat kielineet myös työtyytyväisyystutkimusten hyvät tulokset.
- Johtamisessa minulle on ollut tärkeintä luoda niin syyttäjille kuin sihteereille sellaiset olosuhteet, että töitä on mukava tehdä. Olen halunnut tarjota alaisilleni mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja viraston käytäntöihin laajemminkin. Yhdessä keskustellen on mietitty, mitkä ovat parhaat tavat toimia.
Jokainen on erilainen
Toivola on halunnut johtamistyössään kunnioittaa ihmisten erilaisuutta. Hän ei usko siihen, että sama, valmiiksi pureskeltu toimintamalli sopii jokaiselle.
Valmiiksi pureskeltu toimintamalli ei sovi jokaiselle.
- Täytyy muistaa, että alainen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Mielestäni esimiehen on tärkeää tehdä selväksi, mitkä ovat niitä asioita, joissa on oltava yhdenmukainen, ja missä voidaan antaa suuremmat vapaudet valita sopivin toimintatapa. Lainkäytön yhdenmukaisuutta edistetään hyvällä ja monipuolisella koulutuksella.
Vaikka olisi kuinka hyvä esimies, vaikeita tilanteita tulee aina eteen. Myös Jarmo Toivola on joutunut tekemään päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäneet kaikkia.
- Näiden päätösten kanssa voidaan kuitenkin elää, jos ennen päätöksentekoa on käyty avointa keskustelua eri vaihtoehdoista. Jos esimies pystyy tämän jälkeen perustelemaan päätöksen itselleen, hän pystyy varmasti perustelemaan sen uskottavasti myös alaisilleen.
Esimiehen on oltava lähellä
Salpausselän syyttäjänvirastolla on toimipisteet viidellä paikkakunnalla, mikä on asettanut omat haasteensa johtamiselle. Vaikka alati kehittyvät sähköiset viestintävälineet mahdollistavat helpon yhteydenpidon etäisyydestä riippumatta, Toivola pitää myös fyysistä läsnäoloa tärkeänä.
- Uskon kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, koska sillä tavalla keskustelu, palautteen antaminen ja aito kuuntelu on luontevaa. Etenkin vaikeita asioita pitäisi käsitellä kasvokkain. Sen takia lähiesimiehen tulee olla fyysisesti lähellä henkilöstöään. Vaikka virasto on laajalla alueella, olemme kokoontuneet koko porukallakin yhteisiin tilaisuuksiin vähintään pari kertaa vuodessa koulutuksen ja virkistyksen merkeissä.
Johtamisoppia koulun penkiltä
Toivola on uransa aikana hakeutunut tietoisesti johtamistehtäviin. Hänen mielestään johtajaksi ei synnytä, vaan hyvä esimiehisyys vaatii myös opiskelua. Toivola onkin suorittanut muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) ja Kaiku-kehittäjäkoulutuksen. Hän on perehtynyt myös Lean-ajatteluun, jonka johtamisfilosofia on lähellä hänen omia arvojaan. Leanissa keskeistä on toiminnan jatkuva kehittäminen ja työntekijöiden osallistaminen kehittämistyöhön.
- Lean-ajattelussa minua on kiehtonut erityisesti kokeilukulttuurin edistäminen. Siinä erilaisia vaihtoehtoja rohkeasti testataan ja vertaillaan eikä epäonnistumisia pelätä. Kun ihmiset saavat itse olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä, he ovat myös motivoituneita noudattamaan sovittuja toimintatapoja.
Epäonnistumisia ei pidä pelätä.
Jarmo Toivola suhtautuu uraansa syyttäjälaitoksessa hyvillä mielin. Hän on kokenut onnistumisia niin esimiehenä kuin haastavien juttujen syyttäjänä, ja epäonnistumisia hän ei kuulemma edes muistele:
- Jos niistä ei ole mitään opittavaa, ne pitää unohtaa.
Toivolan eläkepäivät alkavat syyskuun alussa. Vaikka viraston ihmisiä tulee ikävä, hän odottaa innolla uutta elämänvaihetta. Hän aikoo nauttia pitkistä lenkeistä sähköpyörällään ja suorittaa metsästäjäntutkintoa, jotta voi pyydystää minkkejä kesämökkitontillaan. Kun reissaaminen kotikaupunki Kuopion ja viranhoitopaikka Kouvolan välillä loppuu, on aikaa hoitaa parisuhdetta osallistumalla vaimon kanssa pilates-kurssille.
Kuulostaa hyvältä. Leppoisia eläkevuosia Jarmo!
Hyvä herra/rouva Palkeet, vai oletteko tekoäly, en oikein tiedä.
Käännyn puoleenne nöyrästi, koska minua ovat jääneet harmittamaan eräät asiat. Olen joutunut niistä puhumaan työpaikan kahvipöydässä ja vähän sukulaisille. Ihmiselle on tärkeää vertaistuki.
Tässä demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole oikein, että ihminen joutuu kirjoittamaan sellaiseen paikkaan, jossa ei ole ihmistä. Eikä puhelinnumeroa. On väärin, että saa sähköpostia, jossa ei ole allekirjoitusta ja jossa käsketään tekemään asioita sellaisessa ohjelmassa kuin M2Blue. Vaikka ei osaa. Olen viettänyt iltoja pahalla mielellä, varsinkin, kun olin liittynyt työpaikan huvitoimikuntaan, ja siellä saivat päätettyä sen, että minä ostan virastolaisille runebergintortut ja laskiaispullat. Ne ostetaan viraston kortilla, ei minulla ole varaa maksaa torttuja ja pullia omasta palkasta, kun on lainaa ja elätettäviä. Ei onneksi enää monta.
Huomasin samalla, että virastolaiset eivät ymmärrä, että ne tortut ja pullat eivät ilmesty sinne pöytään ilman vaivannäköä. Kaupassa on käytävä ja tiedettävä, kuinka monta työntekijää on töissä, ylimääräisiä ei tänä päivänä osteta. Säästää pitää aikojen ollessa niukat. Meidän arvojemme (oikeudenmukaisuus, työhyvinvointi ja ammattitaito) mukaista on, ettei joku saa kahta torttua. Minä en saanut yhtään, koska en jaksanut, ja myöhemmin joku söi sen minun torttuni. Olisin voinut seuraavana päivänä syödä sen.
Vielä kerron, että laskiaispullia on oltava hillolla ja mantelimassalla. Unohdin sen aluksi ja palasin takaisin kassajonosta ja vaihdoin puolet hillopullista mantelimassapulliin. Sen jälkeen olin toisen kerran viimeinen kassajonossa, vaikka olin jo kerran jonottanut. Joku muu olisi vain vienyt pelkkiä hillopullia eikä olisi pelännyt sitä yhtä meidän viraston työntekijää, joka aina etukäteen vaatii mantelimassapullia.
Kuittien kanssa menettely on se, että ne pitää skannata ja liittää M2Blue-ohjelmaan sekä tehdä kululasku. Niin minä tein ja hyvällä tarkoituksella. Aika äkkiä lähettivät sähköpostiin viestin, että minulla olisi kohdistamattomia laskuja, runebergintorttulasku ja laskiaispullalasku, vaikka olin jo laittanut ne sinne. Harmistuin, mutta kohdistin käskyn mukaan. Laskiaispullat menivät ihan hyvin, mutta runebergintortut eivät. Tuli viesti: "Taisit laittaa ne runebergintortut kahteen kertaan, poista ylimääräinen lasku."
Haluan kertoa, että helppo se on ihmiselle laittaa tuollaisia käskyjä, mutta käytännön puoli on yhtä kärsimystä. Kahdesti en mielestäni ollut torttulaskua sinne laittanut. Poisto ei onnistunut, eikä kulunut kahta päivää, kun taas tuli viesti: "POISTA LASKU!" Huutomerkin olen lisännyt itse, mutta ymmärrätte ehkä siellä Palkeissa, miltä tuollainen tuntuu ihmisen mielessä. Pahalta. Se ohjelma on niin vaikea, että en minä sitä laskua osannut poistaa. Kirjoitin teille siitä kommentin siihen kommenttiruutuun, että poistaisin, jos osaisin.
Lopputulos oli se, että en minä sitä edes olisi voinut itse poistaa, vaan olisi pitänyt kirjoittaa taha.sy(at)oikeus.fi ja pyytää apua. Sinne voi soittaakin, koska taha.fi on monta ihmistä. Tulin iloiseksi, kun sieltä soitti minulle sellainen todella ystävällinen ja osaava henkilö, joka sanoi hoitavansa asian puolestani.
Olin miettinyt yhteydenottoa Palkeisiin menemällä henkilökohtaisesti käymään, mutta pelkäsin, että Palkeille tulee paha mieli. Enkä kyllä tiennyt osoitettakaan.
Vielä kertoisin toisesta asiasta. Matkalaskuista. Sanovat, että ennen oli paremmin, ja tässä kohtaa yhdyn sanottuun. Entinen M2 oli parempi. Se ei epäillyt minua eikä palauttanut laskuja. Matkakäräjillä kävin, tein laskun, ja rahat tulivat tilille. Tämä uusi Blue-sanaan päättyvä ohjelma on, anteeksi tällainen ruma sana, nihilisti. Luuleeko se, että virkamies petkuttaa kaikessa?
Siis kun olen tehnyt matkalaskun ja lähettänyt sen, se ilmestyykin palautuksena sähköpostiini vaatimuksen kera, että pitää kirjoittaa lisäselvityksiä ja lähettää uudelleen Palkeille. Täytyy siis todistaa olleensa käräjillä menemällä uudelleen M2Blue-ohjelmaan kirjoittamaan selityksiä. Pitääkö minun käräjäpaikalla seistä päivän Helsingin Sanomat kädessä juttulistan edessä, että se Blue näkisi minun olleen käräjillä? Vai pyydänkö tuomarilta puumerkin johonkin lomakkeeseen? Huomaan kirjoittavani aggressiiviseen sävyyn, anteeksi, ei ole tarkoitus.
Ärsyttää sekin, kun pitää tehdä matkasuunnitelma. Liitän siihen kaikki kuitit ja muut, mutta se ohjelma ei poimikaan niitä laskuun, vaan uudelleen on minun kaikki sinne laitettava. Skannaa kuitti, poimi se sähköpostista, tallenna johonkin järkevään paikkaan ja nimeä, että sitten tunnistat oikean kaikista ja liitä ohjelmaan. Vinkkinä olen sanonut kahvipöydässä työkavereille, että älkää nyt hyvät ihmiset liittäkö kuitteja matkasuunnitelmaan, vaan vasta lopulliseen laskuun!
Olisi minulla muutama asia vielä, mutta olkoon nyt. Hyvää jatkoa vaan sinne, missä olette, jos olette, ellette ole tekoäly pilvessä (ei tarkoita huumausainetta). Hyvällä tahdolla minä tässä mieltäni puran, kiitos ja anteeksi, kuten on tapana sanoa.
Nimim. Epätietoinen ja harmissaan (vähän)
PS. mukavaa kevättä!
t. sama (= virkamies)
Lappilaisen syyttäjämme, nykyisen asessorin Maija Monosen päivä Rovaniemen hovioikeudessa koostuu juttuihin perehtymisestä, istunnoista, tapausten pohtimisesta yksin ja kollegojen kanssa sekä ratkaisujen kirjoittamisesta. Työtahti suo aikaa juttujen pureskelulle, joskin kouluttautuminen työn ohella on aina työlästä. Mutta on se antoisaakin.
Maija Monosesta alkoi noin vuosi sitten tuntua, että jotain muutakin voisi elämässään kokeilla kuin syyttäjän työtä. Rovaniemen hovioikeus etsi asessorikoulutettavia, ja sinne Maija haki.
– On hyvä torjua urautumista ja pitää erilaisia uravaihtoehtoja avoimina, hän sanoo.
Asessorikoulutus on valtakunnallinen koulutus, joten haku oli avoinna kaikissa hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa. Tämä asessorikoulutus oli ensimmäinen laatuaan. Se kestää kolme vuotta ja alkoi syyskuussa 2017.
– Olin työskennellyt syyttäjänä jo noin kymmenen vuotta, ja omalle epämukavuusalueelle siirtyminen tuntui kiinnostavalta ja antoisalta. Saan täällä hovioikeudessa räätälöityä opetusta ja koulutusta työssäoppimisen tueksi. Jo vaihtelu sinänsä on hyväksi, Maija toteaa.
Koulutettavan tarpeet on otettu huomioon
Kun asessorikoulutusta on suunniteltu, uusien asessorien omat tarpeet on otettu huomioon, mistä Maija Mononen on tyytyväinen.
– Tuomarinkoulutuslautakunta keräsi meiltä tiedot omista vahvuuksistamme, tarpeistamme ja tavoitteistamme. Tavoitteena on, että asessorin työmäärästä olisi lähiopetusta 10 prosenttia, työssäoppimista 70 prosenttia ja loput muun muassa palautteen antoa ja arviointia.
Tuomarinkoulutuslautakunnan tarjoamaa, kaikille yhteistä peruskoulutusta eri aihealueista annetaan lähiopetuksena Helsingissä. Päiviin liittyy ennakkotehtäviä.
Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa.
Työpaikalla kullakin asessorilla on oma tutor, joka tukee oppimista ja kehittymistä. Tutorin rooli ei ole ohjata yksittäisissä ratkaisuissa vaan tukea oppimista kokonaisvaltaisesti lähinnä keskustelujen avulla.
Asessorille laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja asessori pitää oppimispäiväkirjaa oppimisen tukena. Koulutus tukee käytännön työtä, ja sitä käydään työn ohessa.
– Toki se on myös työlästä ja vie aikaa. Työnantaja on kuitenkin ottanut juttujaossa huomioon asessorikoulutuksen viemän ajan ja pyrkinyt siten järjestämään aikaa koulutukseen, Maija kertoo.
Myöhemmin asessori suorittaa vielä syventävää koulutusta henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisesti.
Syyttäjän työ on itsenäistä, asessorin työ kollegiaalista
Maija Mononen on huomannut, että syyttäjän ja tuomarin tehtävissä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten se, että molemmat arvioivat asiaa objektiivisesti. Syyttäjän työssä objektiivisuus korostuu syyteharkintavaiheessa ja tuomarin työssä puolestaan ratkaisuvaiheessa. Ratkaisunteko on periaatteessa samanlaista.
Erona on se, että syyttäjän työ on itsenäisempää kuin asessorin työ, joka taas on kollegiaalista. Toki myös syyttäjän työssä on kollegiaalisuutta, lähinnä esitutkintayhteistyössä ja parisyyttäjäjutuissa.
Juuri kollegiaalisuus kuuluu Maijan mielestä työn hyviin puoliin.
– Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa. Rovaniemen hovioikeudessa on laajaa ja monipuolista osaamista ja kokemusta. Keskustelut tuomareiden ja esittelijöiden kanssa avartavat omaakin katsantokantaa ja kehittävät valtavasti omaa osaamista. Toki syyttäjäkin saa tukea kollegoilta, mutta kollegiaalisessa päätöksenteossa kaksi muutakin henkilöä joutuu perehtymään juttuun.
Hovioikeudessa on Maijan mukaan hyvää myös se, että asessorilla on syyttäjää enemmän aikaa perehtyä jutun osakysymyksiin. Kun juttu on hovioikeusvaiheessa, siinä ei kaikki ole enää välttämättä auki.
– Tuomari saa jutun ikään kuin valmiiksi pureskeltuna, kun taas syyttäjä rakentaa jutun itse alusta lähtien. Syyttäjän työ on hektisempää kuin tuomarin työ, ja se on myös käytännönläheisempää – syyttäjä kun on enemmän tekemisissä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Molemmissa tehtävissä tarvitaan tietysti myös ratkaisuntekokykyä, Maija Mononen sanoo.
Hänen mielestään syyttäjäkokemuksesta on ilman muuta höytyä tuomarin tehtävissä. Se auttaa ainakin lain soveltamisessa, kokonaiskuvan hahmottamisessa ja olennaisten seikkojen erottamisessa. Yksittäisissä jutuissa on hyötyä myös rikosoikeuden substanssiosaamisesta ja oikeuskäytännön tuntemisesta.
Valintakokeessa oli plussia ja miinuksia
Valintamenettelyä asessorin virkaan Maija piti tasapuolisena ja kriteereiltään yhtenäisenä. Ennakkoaineisto oli tarkoituksenmukainen, ja aiheet olivat ajankohtaisia ja perustavanlaatuisia. Valintakokeen rakenteesta hän löysi parannettavaa.
– Etenkin monivalintakysymykset mittasivat enemmän pikkutarkkaa osaamista kuin kokonaiskuvan hahmottamista. Knoppikysymysten tilalle voisi tulla esimerkiksi esseetehtäviä, jotka mittaavat olennaisen erottamista ja lain soveltamista. Tänä vuonna koetta olikin muutettu kuulemani mukaan juuri tällaiseen suuntaan.
Tuomari saa jutun "valmiiksi pureskeltuna", kun taas syyttäjä saa itse ikään kuin rakentaa jutun alusta lähtien.
Maijan mielestä tutkintotodistukselle annetaan nykyisessä valintamenettelyssä melko suuri painoarvo.
– Se on yhdenvertaisuuden kannalta hyvä kriteeri, mutta ei välttämättä kerro todellisesta osaamisesta.
Maijan on vaikea sanoa, valikoituuko tuomareiksi uuden valintamenettelyn kautta sellaisia juristeja, joilla on erityisen hyvät edellytykset tuomarin työhön.
– Mutta alkukokeen suorittaminen ainakin mittaa motivaatiota.
Vastaavaa koulutusta syyttäjälaitokseen?
Uudenlaiselle syyttäjäkoulutukselle Maija ei näe tarvetta – siihen syyttäjälaitoksella on jo omat mallit. Syyttäjän startti, Syyttäjäntyön ytimessä ja tutorointi sekä tämän jälkeen täydentävät kurssit ajavat hänen mielestään aika lailla saman asian kuin asessorikoulutus, kunhan ne toimivat ja kohdistetaan oikeaan ajankohtaan.
– Tärkeää on ennen kaikkea se, että uusille syyttäjille turvataan mahdollisuus peruskoulutukseen.
Maijan mielestä koulutusta ei voitane suoraan asettaa viransaannin edellytykseksi, koska syyttäjän työtä tukevaa koulutusta ja työkokemusta on saatavissa muualtakin.
– Mutta koulutus tulisi tietysti lukea hakijan eduksi, kun syyttäjän viroista päätetään, Maija Mononen miettii.