Skip to Content

Syytekynnys, todennäköiset syyt, vieraan valtion lakia koskevan selvityksen hankkiminen, ampuma-aserikos

The Finnish Prosecution Service
Julkaisuajankohta 15.9.2020 17.30
Uutinen

Annettu 19.8.2020, dnro 020/21/20

Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi syytteen nostamisesta päättäneen aluesyyttäjän ja syytettä pääkäsittelyssä ajaneen aluesyyttäjän tietoon käsityksensä siitä, että ampuma-aserikosasian asianmukainen hoitaminen olisi edellyttänyt selvityksen hankkimista Ranskan kansallisen lain sisällöstä.

Syytteen mukaan epäiltiin, että henkilö oli tuonut Ranskasta Suomeen ennen vuotta 1890 valmistetun mustaruutiaseen ilman ampuma-aselaissa edellytettyä siirtolupaa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että ampuma-aselaissa omaksuttu järjestelmä perustui EU:n asedirektiivin mukaisesti siihen, että siirtoluvan myöntää aseen lähtömaan viranomainen. Siirtoluvan antajana tässä tapauksessa olisi ollut Ranskan viranomainen sen kansallisen lainsäädännön perusteella.

Esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin aikana ei ollut hankittu Ranskasta selvitystä siitä, oliko ennen vuotta 1890 valmistetun mustaruutiaseen siirtäminen Ranskasta Suomeen luvanvaraista Ranskan lainsäädännön mukaisesti ja oliko siirtoa varten tullut hankkia, tai edes ollut hankittavissa, siirtolupaa Ranskassa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että syyttäjän on näytettävä toteen kaikki seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Todennäköisten syiden vaatimus kattaa selvityksen siitä, että epäillyllä on ollut kyky tai mahdollisuus toimia toisin. Kun syyttäjät olivat pitäneet tekoa rangaistavana sillä perusteella, ettei aseen siirrolle ollut hankittu siirtolupaa, olisi Ranskan kansallisen lainsäädännön selvittämisellä ollut merkitystä syytekynnyksen ylittymistä koskevan harkinnan kannalta.

Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen, koska sen mukaan kyseisen aseen tuonti tai siirto Suomeen ei lain mukaan ollut luvanvaraista.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että syyttäjät olivat sinänsä toimineet harkintavaltansa rajoissa tulkitessaan ampuma-aselakia niin, että myös ennen 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden siirto Suomeen oli luvanvaraista. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan kyse oli tältä osin aidosti epäselvästä tulkintatilanteesta, joka koski ampuma-aselain 18 ja 19 §:ien sisältöä.