Annettu 12.4.2017, dnro 152/21/16
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen arvioi vähäisyysperusteella tehtävän esitutkinnan rajoittamisen kriteerejä yleisellä tasolla Suomen Asianajoliiton tekemän kantelun perusteella. Epäillyn rikoksen syyteoikeus oli jo vanhentunut.
Kihlakunnansyyttäjä oli päätynyt asiassa esitutkinnan rajoittamiseen epäillyn rikoksen vähäisyyden perusteella. Kysymyksessä oli asianajajista annetun lain 11 §:n rangaistavaksi säätämä menettely. Jos henkilö, joka ei ole asianajaja, käyttää asianajajan ammattinimikettä tai toimistostaan nimitystä asianajotoimisto, voidaan tuomita teostaan sakkoon.
Rangaistussäännöksen suojeluobjektina on kansalaisen oikeudenhoidollinen etu. Kysymyksessä ei siten ole luonteeltaan erityisen vähäinen rikos, vaikka seuraamus voikin olla vain sakkoa. Epäilty rikos ei myöskään ollut tekolajissaan vähäinen menettelyn keston ja epäillyn tekijän syyllisyyden vuoksi. Lisäksi tärkeä yleinen etu olisi vaatinut esitutkinnan toimittamista.
Näillä perusteilla apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen päätyi siihen, ettei tämän kaltainen rikosepäily ole lähtökohtaisesti sellainen, että sen esitutkinnan voisi heti esitutkinnan alussa rajoittaa vähäisyysperusteella.
