Hyppää sisältöön

Esitutkinnan rajoittaminen, ei näyttöä -peruste, tärkeä yleinen ja yksityinen etu

Syyttäjälaitos
Julkaisuajankohta 28.3.2019 12.00
Uutinen

Annettu 22.3.2019, dnro 322/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta epäiltyä kuolemantuottamusta koskevassa asiassa. Esitutkinnan mukaan oli syytä epäillä, että tienpidossa tapahtuneen laiminlyönnin seurauksena tien liukkaus olisi johtanut ajoneuvoyhdistelmän ulosajoon ja siten ajoneuvon kuljettajan kuolemaan. Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt lopettaa esitutkinnan esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisella ei näyttöä -perusteella.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnan voi lopettaa näytön puuttumiseen nojaavalla rajoittamispäätöksellä vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Lisänäytön saamisen tulee silloin olla tiedossa olevien seikkojen perusteella arvioituna varsin epätodennäköistä ja käytännössä lisänäytön hankkimisyritysten myös suuritöisiä. Tutkittavana olevassa asiassa oli mahdollista kuulla lisätodistajia, ja kuulemisilla saattoi olettaa olevan saatavissa lisänäyttöä joko rikosepäilyn puolesta tai sitä vastaan. Lisänäytön hankkiminen ei oletettavasti olisi suuritöistä, eikä epäilty rikos ollut vähäinen aiheutuneen seurauksen kannalta.

Tärkeä yleinen ja yksityinen etu mainitaan esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentissa seikkoina, jotka vaativat esitutkinnan jatkamista ja siten estävät tutkinnan rajoittamisen lainkohdassa tarkoitetuilla perusteilla.

Kysymyksessä olleessa tapauksessa yleisen edun merkitystä esitutkinnan jatkamista harkittaessa korosti se, että kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen liittyvän rikosepäilyn selvittämiselle oli suuri yleinen intressi. Myös tärkeä yksityinen etu puolsi esitutkinnan jatkamista, koska epäillyn rikoksen tarkempi tutkinta parantaisi oikeudenomistajien mahdollisuuksia käyttää toissijaista syyteoikeuttaan siinä tapauksessa, että asia ei lopulta etenisi syyteharkintaan tai syytettä ei nostettaisi.

Ratkaisu