Annettu 25.6.2009, dnro 379/21/08
Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä lopettanut kahden rikoksesta epäillyn henkilön esitutkinnan rajoittamispäätöksellä esitutkintalain 4 § 3 momentin nojalla vähäisyysperusteella. Tutkinnanjohtaja oli esittänyt rajoittamista kyseisen lain 4 § 4 momentin nojalla ennakoitavissa olevan näytön riittämättömyyden perusteella. Apulaisvaltakunnansyyttäjä suoritti uuden harkinnan esitutkinnan rajoittamisessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi ottaen huomioon lakivaliokunnan lausunnon (LaVM 9/1997 vp), esitutkinnan rajoittamisen poikkeusluonteen suhteessa lakisääteiseen esitutkintapakkoon sekä rajoittamispäätöksen ehdottoman sitomisen tutkinnanjohtajan esitykseen, että syyttäjän tulee rajoittamispäätöksessään käyttää tutkinnanjohtajan esittämää perustetta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä lisäksi korosti, että syyttäjän ja tutkinnanjohtajan tulee osana esitutkintayhteistyötä käsitellä rajoittamisesitykset siten, että rajoittamisen perusteesta ollaan yksimielisiä. Mikäli syyttäjä päätösharkinnassaan toteaa, että rajoittamiseen soveltuu esityksestä eroava peruste paremmin, tulee syyttäjän keskustella tutkinnanjohtajan kanssa perusteen muuttamisesta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota tutkinnanjohtajan esityksen ja syyttäjän päätöksen perusteiden vastaavuuteen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä lähetti päätöksen tiedoksi kaikkiin syyttäjänvirastoihin ja poliisin ylijohtoon.
