Esitutkinnan rajoittaminen, työsuojeluviranomaisen kuuleminen, vähäisyysperuste
Annettu 1.4.2009, dnro 12/41/09 ja 57/21/09
Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta epäiltyä opintovapaalain säännösten rikkomista koskevassa asiassa epäillyn rikoksen vähäisyyden johdosta. Asiassa oli epäilty, että työnantaja oli siirtänyt työntekijän opintovapaan alkamista lainvastaisella perusteella. Työsuojeluviranomaiselle ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi rikosilmoituksen johdosta.Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 50 §:n 2 momentin mukaan työsuojeluviranomaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa rangaistavaksi säädettyä tekoa koskevassa esitutkinnassa. Kun esitutkintaa ei toimitettu, kihlakunnansyyttäjä ei ollut käyttänyt väärin harkintavaltaansa tehdessään päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta, vaikka työsuojeluviranomaiselle ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi.
Epäiltyjä työrikoksia rikosprosessissa käsiteltäessä työsuojeluviranomaisten asiantuntemusta on eri vaiheissa tarkoitus käyttää hyväksi. Opintovapaalain ja eräiden muiden lakien noudattamisen valvonta on nimenomaan säädetty työsuojeluviranomaisten tehtäväksi. Työsuojeluviranomaisen valvottavana olevissa laeissa ja rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädettyjä rikoksia tulee melko harvoin poliisin ja syyttäjän käsiteltäviksi. Siksi kaikilla näitä asioita käsittelevillä poliiseilla ja syyttäjillä ei välttämättä ole näistä rikoksista sellaista kokonaisnäkemystä, jonka perusteella toimenpiteistä luopumisen edellytysten arvioiminen rikosilmoituksen perusteella käy asiantuntevasti. Tämän vuoksi syyttäjien kannattaa käyttää erityisviranomaisen asiantuntemusta hyväkseen myös harkitessaan esitutkinnan rajoittamisratkaisun tekemistä näissä asioissa. Ei ole erityisiä syitä, joiden johdosta esitutkintayhteistyön näissä asioissa tulisi tapahtua vain syyttäjän ja poliisin kesken ilman työsuojeluviranomaisen asiantuntemusta silloin, kun harkitaan esitutkinnan rajoittamista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi kihlakunnansyyttäjän tietoon käsityksen, jonka mukaan olisi tarkoituksenmukaista, että työsuojeluviranomaiselle varataan tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin syyttäjä päättää esitutkinnan rajoittamisesta työsuojeluviranomaisen valvottavana olevassa laissa tai rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetystä teosta. Syyttäjien ei tulisi tehdä esitutkinnan rajoittamispäätöksiä näissä asioissa, ennen kuin työsuojeluviranomaiselle on varattu sanottu tilaisuus.
Tutkinnanjohtajan esityksessä ja kihlakunnansyyttäjän päätöksessä ei ollut esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta epäiltyä opintovapaalain säännösten rikkomista olisi pidettävä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Esitutkinnan rajoittamisratkaisun perusteena olevissa asiakirjoissa ei epäillystä opintovapaalain säännösten rikkomisesta ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella sen vähäisyyttä rikoslajin normaalitapaukseen verrattuna olisi mahdollista arvioida.
Tämän vuoksi kihlakunnansyyttäjän tekemä päätös esitutkinnan rajoittamisesta on kumottu ja asia määrätty toimitettavaksi poliisiviranomaisen käsiteltäväksi.
