Annettu 13.3.2017, dnro 40/41/16
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota siihen, että syyttäjän on aina saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi tarjoamansa todisteen hyödynnettävyys, jos siitä asiassa on epäselvyyttä. Lisäksi hyvän syyttäjätavan mukaista on luotettavasti dokumentoida se, millaista informaatiota syyttäjä antaa tuomioistuimelle ja asianosaisille todisteluaan mahdollisesti rasittavista hyödyntämiskielloista.
Syyttäjä oli ennen OK 17 luvun uudistusta tarjonnut tuomioistuimelle näyttönä telekuuntelunauhoitteesta tehtyä ns. litterointia. Esitutkinnan aikana litteroinnin hyödynnettävyydestä todisteena oli esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Syyttäjä oli tämän vuoksi tiedustellut toimintaohjeita asiassa Valtakunnansyyttäjänvirastosta.
Tuomioistuimet eivät saadun selvityksen mukaan asian käsittelyn aikana arvioineet todisteen hyödynnettävyyttä. Ne ovat ainoastaan ottaneet kantaa todisteen näyttöarvoon. Syyttäjä ei ole kyennyt asiakirjoilla tai muuten luotettavasti selvittämään, saatettiinko tuomioistuinten tietoon oikeudenkäynnin aikana syyttäjän todistetta mahdollisesti rasittava hyödyntämiskielto. Myöhemmin on ilmennyt, että todiste on ollut hyödynnettävissä todisteena.
