Annettu 8.1.2007, dnro 301/21/05
Tutkinnanjohtajana toiminut kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, ettei hänen käsiteltävänään olleessa asiassa ollut syytä epäillä kahden poliisimiehen syyllistyneen rikokseen. Kihlakunnansyyttäjän asiassa tekemästä päätöksestä ei kuitenkaan käynyt selvästi ilmi, että hän oli harkinnassaan päätynyt esitutkinnan toimittamatta jättämiseen. Päätöstä ei myöskään ollut perusteltu, vaan siihen oli ainoastaan tehty merkintä: "Ei rikosta". Asia oli mainitulla päätöksellä kirjattu poliisin tietojärjestelmään päättyneeksi. Asian tultua kanteluasiana vireille Valtakunnansyyttäjänvirastossa kihlakunnansyyttäjä oli laatinut esitutkinnan toimittamatta jättämisestä päätöksen, joka oli päivätty yli vuotta myöhemmin kuin alkuperäinen päätös. Asian käsittely oli syyttäjän diaarissa päätetty vasta tällä toisella päätöksellä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei katsonut asiassa esitetyn selvityksen perusteella olevan syytä epäillä poliisimiesten syyllistyneen rikokseen eikä hän siten määrännyt esitutkintaa toimitettavaksi. Kihlakunnansyyttäjän menettelyn osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että vaikka poliisin tekemiksi epäiltyjen rikosten tutkinnanjohtajina toimiville syyttäjille ei ole annettu erillistä määräystä tai ohjetta esitutkintaan liittyvien päätösten laatimisesta, viranomaisilla on jo perustuslain 21 §:n nojalla velvollisuus perustella ratkaisunsa. Perusteluvelvollisuuteen oli myös kiinnitetty huomiota tutkinnanjohtajina toimiville syyttäjille järjestetyissä koulutustilaisuuksissa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä käsitteli päätöksessään myös tutkinnanjohtajan velvollisuutta huolehtia päätösten ilmoittamisesta asianomistajalle.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyttäjän velvollisuuteen perustella antamansa päätökset sekä siihen, että syyttäjän tulee saattaa hänellä vireillä olevat asiat asianmukaisesti ja viipymättä päätökseen.
