Annettu 27.2.2019, dnro 296/21/18
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta asiassa, joka koski epäiltyä petosta. Kysymyksessä oli internetissä tehty petos, jossa asianomistaja oli saatu luovuttamaan tekijälle matkapuhelin ilman sovitun 900 euron kauppahinnan maksamista. Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt lopettaa esitutkinnan ensisijaisesti esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisella kustannusperusteella ja toissijaisesti samaan lainkohtaan perustuvalla ei näyttöä -perusteella.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnan rajoittaminen kustannusperusteella edellyttää riittävän yksilöityä käsitystä tutkinnan jatkamisesta aiheutuvien kustannusten suuruudesta. Säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että tutkittavana oleva tapaus on lajissaan tavanomaista suuritöisempi. Säännöksen tarkoitus ei ole kaavamaisesti lopettaa esitutkintaa asioissa, jotka ovat työläitä ja samalla vähäisiä.
Tapauksessa esitutkinta oli lopetettu ennen kuin yhtään varsinaista tutkintatoimenpidettä oli tehty. Rajoittamispäätöksen perustana ollut arvio tutkinnan vaatimasta työmäärästä oli perustunut sille olettamukselle, että epäillyn henkilöllisyyden selvittäminen edellyttäisi esimerkiksi teleoperaattorille tehtävän tiedustelun lisäksi useita muita poliisin tutkintatoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden tarpeellisuus ei kuitenkaan ole ollut vielä tiedossa esitutkintaa rajoitettaessa. Omaisuuden arvon perusteella kysymyksessä ei ollut lajissaan aivan vähäinen rikos. Petoksessa oli lisäksi käytetty apuna väärennettyä asiakirjaa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei tutkinnan jatkamisesta aiheutuva työmäärä, esimerkiksi teleoperaattorille tehtävän tiedustelun muodossa, ole selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen.
Toissijaisen rajoittamisperusteen osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnan voi lopettaa näytön puuttumiseen nojaavalla rajoittamispäätöksellä vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Lisänäytön saamisen tulee silloin olla tiedossa olevien seikkojen perusteella arvioituna varsin epätodennäköistä ja käytännössä lisänäytön hankkimisyritysten myös suuritöisiä. Tapauksessa etukäteisarvio saatavissa olevan näytön mahdollisesta riittävyydestä oli tehty liian aikaisessa vaiheessa, sillä riidanalaisista seikoista oli saatavissa lisäselvitystä.
