Annettu 23.1.2008, dnro 69/21/07
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että syyttäjäntoimet epäillyssä raiskausasiassa (ns. päärikosasia) suorittanut syyttäjä ei ollut esteellinen tekemään esitutkinnan rajoittamispäätöstä päärikosasiaan liittyvästä epäillystä väärästä ilmiannosta. Kihlakunnansyyttäjä oli lopettanut tutkinnanjohtajan esityksestä esitutkinnan väärästä ilmiannosta päärikosasian syytteestä vapautetun henkilön tehtyä tutkintapyynnön päärikosasian asianomistajaa kohtaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että kihlakunnansyyttäjän toiminta päärikosasiassa ei ole poikennut tavanomaisesta syyttäjän toiminnasta. Kihlakunnansyyttäjä oli perustanut päätöksensä esitutkinnan rajoittamisesta päärikosasian esitutkintaan sekä käräjäoikeuden ja hovioikeuden asiassa antamiin tuomioihin. Asiassa ei ollut aihetta epäillä syyttäjän esteellisyyttä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi kuitenkin ohjaavana käsityksenään, että syyttäjänvirastossa tulisi juttujaossa aina suorittaa harkinta siitä, voiko päärikosasiaan liittyvissä uusissa rikosasioissa kuten väärä ilmianto, perätön lausuma tuomioistuimessa tai kunnianloukkaus, syyttäjäntoimet ja syyteharkinnan suorittaa päärikosasian syyttäjä vai tulisiko näissä rikosepäilyissä syyttäjälle kuuluvat tehtävät ohjata viraston toiselle syyttäjälle. Syyttäjään kohdistuvat esteellisyysepäilyt voidaan välttää, mikäli näissä liitännäisissä rikosasioissa on toinen syyttäjä. Näissä tilanteissa tulee siis harkittavaksi syyttäjän vaihtaminen vaikka päärikosasian syyttäjää ei pidettäisikään esteellisenä. Kysymys on näin ollen syyttäjäntoimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen vaalimisesta, eikä pelkästään esteellisyyssäännösten tulkinnasta.
