Annettu 19.12.2019, dnro 300/21/19
Kihlakunnansyyttäjä päätti olla määräämättä esitutkintaa aloitettavaksi törkeää petosta koskevassa asiassa, jossa asianomistaja oli toimittanut pyyntönsä ohessa lisäselvitystä petoksen tunnusmerkistön täyttymisestä.
Poliisi oli perustanut aiemman päätöksensä olla aloittamatta esitutkintaa hankkimiinsa tietoihin väitetyn rikoksen toimintaympäristöstä. Poliisin aineistosta tekemien johtopäätösten perusteet olivat kuitenkin jääneet epäselviksi. Kihlakunnansyyttäjä oli päätöksessään vain todennut yhtyvänsä tutkinnanjohtajan näkemyksiin.
Asianomistaja oli toimittanut syyttäjälle pyyntönsä liitteenä vielä uutta selvitystä, jonka perusteella esitutkintakynnyksen ylittyminen oli varsin selvä. Uudesta selvityksestä huolimatta syyttäjä ei perustellut päätöstään lainkaan, vaan ainoastaan viittasi tutkinnanjohtajan aiempaan päätökseen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti syyttäjän huomiota siihen, että päätösten avoin ja oikeudellisesti kestävä perusteleminen oli tärkein tapa, jolla syyttäjä kontrolloi päätöksentekonsa perusteiden kestävyyden.
