Hyppää sisältöön

Syytteen kirjoittaminen, syytteen peruuttaminen, päätöksen perusteleminen

Syyttäjälaitos
Julkaisuajankohta 9.9.2013 14.06
Uutinen

Annettu 15.6.2009, dnro 250/21/09

Kihlakunnansyyttäjä oli nostanut seitsemää henkilöä vastaan syytteen työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta. Valmisteluistunnon jälkeen kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt seitsemän päätöstä syytteen peruuttamisesta, joilla hän oli riittämättömän näytön vuoksi peruuttanut syytteet kaikkien vastaajien osalta. Kihlakunnansyyttäjä oli haastehakemuksessa esittänyt syytteiden tueksi useita lainkohtia. Syytteissä ei kuitenkaan ollut kuvattu sellaisia tapahtumia, joihin lainkohdat viittasivat. Syytteitä ei ollut kirjoitettu valtakunnansyyttäjän ohjeiden mukaan niin, että teonkuvaukseen olisi sisällytetty kaikki tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämät seikat.

Kihlakunnansyyttäjä oli syytteen peruuttamisratkaisuissa perustellut kunkin vastaajat osalta tekemäänsä ratkaisua pääasiassa sillä vastauksella, jonka asianomainen vastaaja oli käräjäoikeuden valmisteluistuntoa varten laatiman yhteenvedon mukaan antanut. Ratkaisuissa ei ollut selostettu syytettä tukevaa ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä eikä arvioitu todisteiden näyttöarvoa. Ratkaisuista ei käynyt ilmi, miksi syyllisyyden tueksi esitetty näyttö ei riittänyt syytteen ajamiseen. Ratkaisuista ei myöskään käynyt ilmi, mistä tunnusmerkistöntekijästä ei ollut riittävää näyttöä ja minkä uuden selvityksen perusteella syyttäjä oli valmisteluistunnon jälkeen päätynyt kaikkien vastaajien kohdalla kaikkien syytteissä esitettyjen lainkohtien osalta toisenlaiseen ratkaisuun kuin syyteharkinnassa aiemmin.

Syyttäjän huomiota kiinnitetty velvollisuuteen noudattaa valtakunnansyyttäjän syyttäjille antamia syytteen kirjoittamista ja syyttämättäjättämispäätöksen laatimista koskevia ohjeita.

Asianomistajien oli kuukauden määräajassa ilmoitettava käräjäoikeudelle, ottavatko he syytteen ajaakseen. Valtakunnansyyttäjällä ei ollut mahdollisuutta tuon määräajan päättymispäivään mennessä suorittaa asiassa syyteharkintaa siitä, määrääkö hän asiassa syytettä ajettavaksi.

Ratkaisu