Valikko

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen

Syyttäjälaitos 24.9.2013 9.35
Uutinen

Annettu 2.7.2007, dnro R 07/8

Asianomistajan rikosilmoituksen perusteella kihlakunnansyyttäjän epäiltiin syyllistyneen tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkomiseen viivyttämällä epäiltyä törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan asian esitutkintaa ja syyteharkintaa. Johtavan kihlakunnansyyttäjän epäiltiin syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen jakamalla kihlakunnansyyttäjälle hänen ikänsä, terveydentilansa ja työtilanteensa perusteella liian paljon töitä seurauksin, että esitutkinnat ja syyteharkinnat olivat kohtuuttomasti viipyneet.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan esitutkinnan viivyttämisestä ei ollut näyttöä. Syyteharkinnan keston osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että kihlakunnansyyttäjä oli perehtynyt asiaan jo sen esitutkintavaiheessa. Tästä huolimatta syyteharkinta oli kestänyt kaikkiaan noin vuoden ja kolme kuukautta. Virallisen syyttäjän rooliin rikosvastuun toteuttajana kuuluu kokonaisvastuu rikosprosessiketjun kaikista vaiheista. Mikäli asia jostain syystä viipyy ketjun aikaisemmissa vaiheissa, syyttäjän on otettava tämä huomioon omassa toiminnassaan. Esitutkintavaiheen pitkittyminen, edellyttää syyttäjältä syyteharkinnan joutuisuutta.

Syyteharkinnan kestolle ei voida asettaa tarkkoja aikarajoja, vaan sitä on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että syyteharkinta oli asiassa viipynyt perusteettomasti. Huomioon oli kuitenkin otettava kihlakunnansyyttäjän terveydentila, asian suhteellinen vaikeus sekä se, ettei syyteoikeus ollut vanhentunut eikä ratkaisun viipyminen ollut tahallista. Näyttöä ei ollut siitä, että ratkaisun viipyminen olisi aiheuttanut asianomistajalle ylimääräisiä kustannuksia. Asiasta esitetyn näytön perusteella virkavelvollisuuden laiminlyöntiä oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä vähäisenä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä jätti syytteen nostamatta kihlakunnansyyttäjää vastaan.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä jätti syytteen nostamatta myös johtavaa kihlakunnansyyttäjää vastaan. Huomioon ottaen johtavan kihlakunnansyyttäjän hankkimat tiedot syyteharkinnan etenemisestä ja sen viivästymisen syistä sekä toimenpiteet kihlakunnansyyttäjän työmäärän vähentämiseksi näyttöä ei ollut siitä, että johtava kihlakunnansyyttäjä olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja siten menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.

Ratkaisu