Annettu 22.9.2008, dnro 261/21/08
Kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, että sosiaalityöntekijöiden päätös ei ollut rajoittanut vanhemman yhteydenpitoa lapseen Sosiaalityötekijät olivat siten olleet toimivaltaisia tekemään päätöksen. Sisällöltään tapaamisoikeutta rajoittava päätös kuuluu aina sosiaalilautakunnalle. Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta ei rikos perusteella. Päätöksessä todettiin, että koska isä ei suostu tapaamaan poikaansa sijaisperheessä, on ainoa vaihtoehto toteuttaa heidän välisensä tapaamiset muualla. Poika on kuitenkin ilmaissut, ettei halua mennä isänsä luo, mistä syystä tapaamisia ei ole voitu sillä hetkellä toteuttaa isän toiveiden mukaan. Asiakirjassa on kuitenkin mainittu, että tapaamisia voidaan erikseen sovitusti järjestää muualle.
Sosiaalityöntekijöiden päätös oli katsottava sellaiseksi tuolloin voimassa olleen lastensuojelulain 25 §:n ja lastensuojeluasetuksen 9 §:n mukaiseksi päätökseksi yhteydenpidon rajoittamisesta, jonka tekemiseen heillä ei ollut valtuuksia. Heidän menettelynsä ei ole ollut vähäistä ottaen huomioon se, että he ovat ylittäneet toimivaltansa tehdessään sellaisen päätöksen, jonka tekemiseen oikeus olisi lain mukaan ollut yksinomaan sosiaalilautakunnalla. Siten sosiaalityöntekijät olivat syyllistyneet rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaiseen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
Sosiaalityöntekijöiden menettelyn moitittavuutta vähentää kuitenkin mm. asian kiireellisyydestä johtunut hankala tilanne. Heidän ratkaisunsa tehdä yhteydenpitoa rajoittava päätös itse sen sijaan, että se olisi saatettu perusturvalautakunnan ratkaistavaksi, johtui tarpeesta olla päästämättä lasta tämän oman edun vuoksi tapaamisiin isänsä kanssa ja toisaalta perusturvalautakunnan päätöksen viivästymisestä loma-ajan vuoksi. Päätöksessä sosiaalityöntekijät mainitsevat myös, että asia on saatettava mahdollisimman pian perusturvalautakunnan päätettäväksi.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on pitänyt tekoa siitä ilmenevä tekijöiden syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, ja koska rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko, jätetään asiassa epäillyt syyttämättä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 §:n 1) kohdan perusteella.
