Annettu 5.4.2019, dnro 336/21/18
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta epäiltyä pahoinpitelyä koskevassa asiassa. Esitutkinnan mukaan oli syytä epäillä kolmea henkilöä julkisella paikalla tehdystä pahoinpitelystä. Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt lopettaa esitutkinnan esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisella ei näyttöä -perusteella. Kihlakunnansyyttäjän tekemän päätöksen mukaan teko ei ollut näkynyt valvontakameran tallenteissa ja osa selvitetyistä osallisista asui pysyvästi ulkomailla, joten heidän kuulemisekseen tulisi tehdä kohdevaltioon kansainvälinen oikeusapupyyntö.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnan voi lopettaa näytön puuttumiseen nojaavalla rajoittamispäätöksellä vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Lisänäytön saamisen tulee silloin olla tiedossa olevien seikkojen perusteella arvioituna varsin epätodennäköistä ja käytännössä lisänäytön hankkimisyritysten myös suuritöisiä. Tutkittavana olevassa asiassa oli mahdollista kuulla asianomistajaa ja sekä tutkintailmoituksessa silminnäkijöiksi nimettyjä todistajia. Kuulemisilla saattoi olettaa olevan saatavissa lisänäyttöä joko rikosepäilyn puolesta tai sitä vastaan.
Se, että näyttöä on mahdollisesti hankittava oikeusaputeitse ulkomailta, ei automaattisesti tarkoita, ettei näyttöä todennäköisesti ole saatavissa tai että näytön hankkiminen vaatisi asian laatuun suhteutettuna suuria kustannuksia. Esimerkiksi henkilöiden kuuleminen toisessa EU-valtiossa voidaan tehokkaasti toteuttaa käyttämällä eurooppalaista tutkintamääräystä. Tilanteessa, jossa kaikki osapuolet asuvat toisessa valtiossa, on mahdollista myös harkita syytetoimien siirtämistä kokonaan henkilöiden asuinvaltioon.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että myös esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentissa mainittu tärkeä yleinen ja yksityinen etu vaativat esitutkinnan jatkamista. Epäilty rikos ei ollut ollut vähäinen, sillä kysymyksessä oli usean henkilön maassa makaavan asianomistajaan kohdistama väkivallanteko, jonka tekotapoina oli mainittu päähän kohdistunut lyöminen tai potkiminen. Epäillyn rikoksen tarkempi tutkinta parantaisi myös asianomistajan mahdollisuuksia käyttää toissijaista syyteoikeuttaan siinä tapauksessa, että asia ei lopulta etenisi syyteharkintaan tai syytettä ei nostettaisi.
