Syyteharkinta
Syyttäjä suorittaa syyteharkinnan esitutkinnassa hankitun selvityksen perusteella. Syyttäjä ratkaisee, nostaako hän epäillystä rikoksesta syytteen vai ei. Jos syyttäjä nostaa syytteen, hän laatii haastehakemuksen. Siinä kuvataan, mitä rikosta syyte koskee. Syyte käsitellään tuomioistuimessa. Jos syyttäjä jättää syytteen nostamatta, hän laatii kirjallisen päätöksen syyttämättä jättämisestä ja perustelee ratkaisunsa.
Syyttäjä jättää syytteen nostamatta, jos riittävää näyttöä rikoksen epäillyn syyllisyydestä ei ole. Jos taas rikosepäilyn tueksi on olemassa todennäköisiä syitä, syyte on yleensä nostettava. Syyttäjä voi kuitenkin näissäkin tapauksissa luopua syytteen nostamisesta, esimerkiksi jos rikos on vähäinen, rikoksesta epäilty on alaikäinen tai jos rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana.
Riippumaton ja itsenäinen syyttäjä
Syyttäjä on ratkaisuissaan riippumaton ja itsenäinen lainkäyttäjä. Syyttäjälaitosta johtava valtakunnansyyttäjäkään ei voi määrätä, kuinka syyttäjän on meneteltävä käsiteltävänään olevassa asiassa.
Syyttäjän on suoritettava syyteharkinta puolueettomasti. Hänen on huomioitava myös se selvitys, joka puhuu syytteen nostamista vastaan.
Syyttäjä ei ole syyteharkinnassa sidottu niihin rikosnimikkeisiin, joita asiassa on tutkinnanjohtajan arvion mukaan epäilty.
Syyteneuvottelu
Laajoissa rikosasioissa syyttäjä voi myös käydä rikoksesta epäillyn kanssa rikoksen tunnustamista koskevan syyteneuvottelun. Sen tuloksena syyttäjä voi esittää tuomioistuimelle normaalia lievempää rangaistusta. Syyttäjä voi myös jättää syytteen nostamatta osasta rikoksia.