Dnro 268/21/21, annettu 12.4.2022
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi syyttäjätutkinnanjohtajan päätöksen esitutkinnan toimittamatta jättämisestä ja huomautuksen antamisesta sekä määräsi toisen syyttäjätutkinnanjohtajan arvioitavaksi, onko esitutkinnan toimittaminen aiheellista.
Aluesyyttäjä oli poliisirikosasian tutkinnanjohtajana päättänyt jättää esitutkinnan toimittamatta esitutkintalain 3 luvun 9 §:n nojalla ja antanut rikoksesta epäillylle esitutkintalain 10 luvun 3 §:n mukaisen huomautuksen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksen mukaan toimenpiteistä luopuminen esitutkintalain 3 luvun 9 §:n nojalla merkitsee poikkeusta esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukaisesta esitutkintapakosta. Esitutkintapakosta poikkeaminen vähäisyysperusteella tutkinnanjohtajan omalla päätöksellä edellyttää – rikoksen ilmeisen vähäisyyden lisäksi – että rikoksesta epäillyn syyllisyys on selvä. Tällöin asianomistajalla ei myöskään saa olla vaatimuksia.
Huomautus sisältää virallisen moitearvostelun, ja sen antaminen on kytköksissä esitutkintalain 3 luvun 9 §:n soveltamiseen. Huomautuksen antaminen vaatii myös, että esitutkinta on ensin aloitettu.
Tässä tapauksessa rikoksesta epäillyn syyllisyys oli jäänyt tulkinnanvaraiseksi, ja asianomistaja oli esittänyt korvausvaatimuksen. Esitutkintaa ei siksi voitu tutkinnanjohtajan päätöksellä jättää toimittamatta esitutkintalain 3 luvun 9 §:n nojalla, eikä huomautustakaan voitu antaa. Huomautuksen antaminen olisi joka tapauksessa vaatinut, että esitutkinta olisi ensin aloitettu, mitä ei tässä tapauksessa ollut tehty.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi ohjaavan käsityksensä menettelyn virheellisyydestä syyttäjän tietoon vastaisen varalle.
