Annettu 18.9.2023, dnro 228/21/21
Ensimmäisen rikosepäilyn mukaan tutkinnanjohtajana toiminut poliisi oli laiminlyönyt valvoa, että viranomaisten tekemät tutkintapyynnöt kirjataan viipymättä.
Aluesyyttäjän päätöksen mukaan rikosilmoitusten kirjaamista ei ollut laiminlyöty, vaan työtehtäviä oli jouduttu niiden kiireellisyyden vuoksi priorisoimaan. Asiassa ei ollut näyttöä siitä, että tutkinnanjohtaja olisi menetellyt lain tai ohjeiden vastaisesti.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi aluesyyttäjän päätöksen. Ratkaisun mukaan esitutkintalain 3 luvun 1 §:n sanamuoto kirjaamisvelvollisuudesta on hyvin selkeä. Asiassa oli todennäköisiä syitä sen tueksi, että tutkinnanjohtaja oli rikkonut kyseiseen lainkohtaan perustuvan virkavelvollisuutensa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki uuden syyttämättäjättämispäätöksen. Hän katsoi, että tutkinnanjohtajan virheellinen menettely oli ollut kokonaisuutena arvostellen vähäistä, minkä vuoksi virkavelvollisuuden rikkomista koskeva tunnusmerkistö ei täyttynyt.
Toisen rikosepäilyn mukaan tutkinnanjohtaja oli laiminlyönyt hakea esitutkinnan aikana tuomioistuimelta määräajan pidennystä syytteen nostamiseen asiassa, jossa omaisuutta oli asetettu vakuustakavarikkoon, vaikka syytettä ei ollut voitu nostaa määräajassa. Tutkinnanjohtajan laiminlyönnin vuoksi tuomioistuin oli kumonnut vakuustakavarikon.
Aluesyyttäjän päätöksen mukaan menettely oli ollut huolimatonta. Se oli kuitenkin ollut kokonaisuutena arvostellen vähäistä, minkä takia tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö ei ollut täyttynyt.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi aluesyyttäjän päätöksen. Ratkaisun mukaan vakuustakavarikon tehokas käyttö on keskeinen osa erityisesti talous- ja ympäristörikosten esitutkintaa. Epäiltyä tekoa ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki uuden päätöksen syyttämättä jättämisestä (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 8 § 1 momentti 1-kohta). Hän katsoi, että rangaistusta ja oikeudenkäyntiä oli tässä tapauksessa pidettävä tarkoituksettomina. Tärkeä yleinen tai yksityinen etukaan ei vaatinut syytteen nostamista.
Aluesyyttäjän menettelyn osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että aluesyyttäjä oli toiminut harkintavaltansa rajoissa, vaikka olikin päätynyt osittain erilaiseen ratkaisuun kuin apulaisvaltakunnansyyttäjä.
