Annettu 7.10.2022, dnro 305/21/20
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi aluesyyttäjän tekemän syyttämättäjättämispäätöksen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa ja teki asiassa uuden syyteharkinnan.
Aluesyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta epäillystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä riittävän näytön puuttumisen takia. Aluesyyttäjän arvion mukaan rikosepäilyä tukevien asianomistajan ja hänen äitinsä kertomusten luotettavuutta heikensi moni seikka, minkä vuoksi ne eivät olleet riittävä peruste nostaa syytettä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä puolestaan katsoi ratkaisussaan, että asianomistajan kertomusta voitiin pitää sisältönsä perusteella vakuuttavana ja syntytapansa johdosta luotettavana. Vaihtoehtoiset selitykset kertomuksen syntymisestä tahallisen tai tahattoman vaikuttamisen tai asianomistajan oman sepittämisen seurauksena selittivät varsin huonosti asianomistajan tapahtumia koskevan yksityiskohtaisen, realistisen ja muuttumattomana pysyneen kertomuksen epäillyn menettelystä.
Asiassa saatu selvitys ei muutoinkaan tukenut esillä olleita vaihtoehtoisia selityksiä, kuten apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisussaan tarkemmin perustelee. Näyttöä kokonaisuudessaan arvioituaan apulaisvaltakunnansyyttäjä päätyi siihen, että asiassa oli syytteen nostamiseksi edellytettävät todennäköiset syyt rikosepäilyn tueksi.
Asiassa oli kyse myös teon rikosoikeudellisesta arvioinnista.
Esitutkinnassa ja syyttäjän päätöksessä oli rikosnimikkeenä ollut lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että epäiltyä menettelyä oli arvioitava törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ja pakottamisena seksuaaliseen tekoon, kun otetaan huomioon asianomistajan useita vuosia suojaikärajaa alhaisempi ikä, asianomistajan ja epäillyn läheinen suhde sekä väkivaltaa sisältänyt tekotapa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uudelleen ratkaistavaksi (laki syyttäjälaitoksesta 11 § 2 mom.), kumosi syyttämättäjättämispäätöksen sekä määräsi syytteen nostettavaksi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon.
Vaikka apulaisvaltakunnansyyttäjä päätyi syyteharkinnassaan eri ratkaisuun kuin aluesyyttäjä, hän katsoi, että aluesyyttäjä oli ratkaissut asian harkintavaltansa rajoissa.
