Törkeä petos, prosessipetos, yleinen ja yksityinen etu, rajoittamispäätöksen perusteleminen
Annettu 16.12.2020, dnro 517/21/20
Esitutkinnassa epäiltiin kahta henkilöä törkeästä petoksesta. Kun heitä kuultiin todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa konkurssipesän ajaman takaisinsaantiasian pääkäsittelyissä, he olisivat erehdyttäneet tuomioistuimia kertomalla totuudenvastaisesti oikeudenkäynnin kohteena olleen pyöräkoneen käypään arvoon vaikuttaneesta kunnosta.
Syyttäjä lopetti asian esitutkinnan, koska epäillyt rikokset eivät yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten eivätkä aiemmin tuomittujen rangaistusten huomioon ottamista koskevien säännösten vuoksi vaikuttaisi olennaisesti epäiltyjen kokonaisrangaistusten määrään (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 8 § 1 momentti 2 kohta).
Käräjäoikeudessa epäillyille vaadittiin rangaistusta muun ohessa törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen. Syytteiden mukaan rikoksilla oli aiheutettu velkojille useiden tuhansien eurojen vahinko.
Syyttäjä katsoi, että jos epäillyt tuomittaisiin rangaistuksiin myös rajoittamispäätösten kohteena olleesta menettelystään, vaikutus heidän rangaistuksiinsa olisi enintään noin kaksi kuukautta vankeutta, joka toiselle heistä tuomittaisiin ehdollisena. Lisäksi syyttäjä katsoi päätöksessään, ettei mikään tärkeä yleinen tai yksityinen etukaan vaatinut esitutkinnan jatkamista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uudelleen ratkaistavaksi, kumosi aluesyyttäjän päätöksen ja palautti asian poliisille.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan kahden kuukauden lisäystä kokonaisrangaistuksen määrään voitiin tässä tapauksessa pitää epäolennaisena (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 8 §:n 1 mom.), mutta yleinen etu vaati esitutkinnan jatkamista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että törkeä petos oli lähtökohtaisesti vakava rikos. Syyttäjä oli arvioinut petoksen tunnusmerkistön mukaiseksi vahingon vaaraksi 29 000 euroa. Kyse oli siten epäillyistä törkeistä petoksista.
Epäiltyjen menettelyn moitittavuutta lisäsi se, että menettelyllä oli vaarannettu oikeudenkäyntijärjestelmän toimivuus ja luottamus siihen kohdistamalla erehdyttäminen tuomioistuimiin, joiden tehtävänä on huolehtia asianosaisten oikeusturvan toteuttamisesta.
Lisäksi toinen epäillyistä oli kunnallisissa luottamustehtävissä toimiva poliitikko. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan luottamus sekä demokraattista järjestelmää että rikosoikeusjärjestelmää kohtaan edellytti, että julkisissa luottamustehtävissä toimivien henkilöiden rikosepäilyt tutkitaan asianmukaisesti.
Valtakunnansyyttäjän toimistoon toimitetusta asiakirjaselvityksestä ilmeni, että epäiltyjen menettelystä olisi konkurssipesälle aiheutunut arviolta 70 000–90 000 euron suuruinen vahinko tarpeettomina oikeudenkäyntikuluina. Rikoksella aiheutettua vahinkoa ei kuitenkaan ollut selvitetty esitutkinnassa. Konkurssipesän edustajaa ei ollut kuultu niistä eikä niitä koskevista mahdollisista korvausvaatimuksista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että syyttäjän rajoittamispäätös oli ennenaikainen yksityisen edun arvioimisen osalta. Siten myös yksityinen etu puolsi esitutkinnan jatkamista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan syyttäjä ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa, mutta hän oli perustellut päätöksensä puutteellisesti. Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi valtakunnansyyttäjän yleiseen ohjeeseen VKS:2016:5 (luku 6) ja totesi, että esitutkinnan rajoittaminen oli pääsääntönä olevasta esitutkintapakosta poikkeamista merkitsevää yhteiskunnallista vallankäyttöä. Sitä oli tarvittaessa voitava kontrolloida, ja sen sisällön ja perusteiden oli käytävä selvästi ja ymmärrettävästi ilmi syyttäjän päätöksestä. Syyttäjä oli jättänyt kokonaan perustelematta, miksi tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaatinut esitutkinnan toimittamista.
Kun otetaan huomioon rikosepäilyjen laatu ja asianomistajalle menettelystä todennäköisesti syntynyt vahinko, yksityiskohtaisempien perustelujen esittäminen olisi ollut tarpeen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti syyttäjän huomiota päätösten asianmukaiseen perustelemiseen.
