Ulkoinen viestintä turvaa sananvapautta  

Sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus ja demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Ilman sitä yhteiskunta on rampa eikä oikeusvaltiosta voida puhua. Osallistuminen ja vaikuttaminen yhteiskunnallisten asioiden hoitoon ja päätöksentekoon sekä omien etujen ja oikeuksien valvominen edellyttää oikeutta ilmaista, välittää sekä vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään ennakolta estämättä.  Sananvapaudella on myös tärkeä yhteiskunnan päätöksentekijöihin ja vallanpitäjiin kohdistuva kontrollointitehtävä. 

Oikeus vastaanottaa tietoa on yksi sananvapauden tärkeistä ulottuvuuksista, jota valtion viranomaisten ulkoinen viestintä omalta osaltaan toteuttaa kuitenkin salassapitosäännöksistä johtuvien rajoitusten puitteissa.  Rajoituksia ei silti tulisi tulkita niin tiukasti, että avoimuus- ja julkisuusperiaate ei toteudu asianmukaisesti.  Julkisuudessa viranomaisia onkin kritisoitu siitä, että tietoja salataan tarpeettoman laajasti, jopa selvästi vastoin lakia sen lisäksi, että heidän tietämyksensä salassapitosäännöksistä on puutteellista. Asiakirjojen salaamiselle tulee olla lainmukainen peruste eikä tietoja voida salata vain varmuuden vuoksi.  

Myös syyttömyysolettama asettaa syyttäjän sanavalinnoille omat rajoituksensa. Paneutumatta tässä yhteydessä syvällisemmin periaatteesta johtuviin rajoituksiin todettakoon, että ennen syytteen nostamista syyttömyysolettama on erityisen velvoittava. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on tehty ero itse oikeudenkäynnissä tai rikosprosessissa esitettyjen kannanottojen ja rikosprosessin ulkopuolella mediassa esitettyjen kannanottojen ja lausumien välillä. 

Syyttömyysolettamaa ei sovelleta näyttökysymyksiin. Prosessin ulkopuolisessa viestinnässä syyttäjän saattaa kuitenkin olla vaikea muotoilla lausumiaan niin, ettei suurelle yleisölle syntyisi sellaista käsitystä, että syytettyä voidaan jo ennen syyksi lukevaa tuomiota asiallisesti pitää syyllisenä tekoon, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Syyttäjä joutuu kuitenkin sanavalinnoissaan huomioimaan, että yleisön joukossa on henkilöitä, joilla ei ole oikeudellista koulutusta ja siihen kuuluvaa käsitteiden hallintaa, eivätkä he tämän vuoksi välttämättä kykene tekemään eroa oikeus- ja näyttökysymysten välillä.  

Kansalaisten tiedonsaantioikeus toteutuu myös median kautta sen lisäksi, että viranomainen itse tiedottaa aktiivisesti päätöksistään ja toiminnastaan. Syyttäjälaitos on varsin keskeinen yhteiskunnallinen instituutio ja vallankäyttäjä, minkä vuoksi rikosasiat yleisen kiinnostavuutensa lisäksi herättävät suurta mielenkiintoa yleisön keskuudessa. Näin ollen on selvää, että syyttäjät ovat jatkuvasti tekemisissä toimittajien kanssa erilaisten uutis- ja ajankohtaisaiheita koskevien tieto-, haastattelu- ja kommenttipyyntöjen vuoksi.   

Millaista viranomaisten ulkoisen viestinnän sitten tulisi olla, jotta kansalaisten sananvapauteen kuuluva oikeus tietojen ja mielipiteiden vastaanottamiseen toteutuisi optimaalisesti? Millaiset arvot viestintää ohjaavat ja miten ne toteutuvat syyttäjien ja median keskinäisessä toiminnassa? Koska syyttäjien ja syyttäjälaitoksen ulkoinen viestintä kokonaisuudessaan on aivan liian laaja teema käsiteltäväksi tämän kirjoituksen puitteissa, tarkastelen sitä vain suhteessa syyttäjä – toimittaja hyödyntäen samalla pitkän syyttäjäurani aikana saatuja omakohtaisia ja muidenkin syyttäjien kokemuksia. 

Viestintää ohjaavat arvot ja ulkoisen viestinnän tehtävät  

Valtionhallinnon vuoden 2023 viestintäsuosituksen mukaan viestintää ohjaavat arvot ovat avoimuus, luotettavuus, tasapuolisuus, ymmärrettävyys, vuorovaikutteisuus ja palveluhenkisyys. Vastaavat arvot on kirjattu myös syyttäjälaitoksen viestinnän linjauksiin. Niiden mukaan viestintää ohjaavia periaatteita ovat avoimuus, läpinäkyvyys, luotettavuus, oikea-aikaisuus ja ymmärrettävyys. Viestinä on myös vuorovaikutteista ja palveluhenkistä siten, että se huomio eri kohderyhmien, kuten kansalaisten ja sidosryhmien tiedontarpeet ja mahdollistaa keskustelun. 

Tärkeitä viestintää ohjaavia periaatteita ovat puolueettomuus, riippumattomuus ja tasapuolisuus. Linjauksissa mainitaan vielä erikseen, että vireillä olevista rikosasioista on viestittävä objektiivisesti ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita kunnioittaen. Yleisölle ei saa syntyä käsitystä, ettei syyttäjä pysty hoitamaan asiaansa tasapuolisesti.  

Tasapuolisuus- ja objektiivisuusperiaatteella on kuitenkin erilainen painoarvo rikosprosessin eri vaiheessa. Syytteen nostamisen jälkeen syyttäjä on jutun asianosainen, eikä periaate vaikuta enää yhtä vahvasti kuin esitutkinnan ja syyteharkinnan aikana, jolloin syyttäjältä edellytetään aktiivisia toimia myös rikosepäilyä vastaan puhuvien seikkojen selvittämisessä. Pääkäsittelyvaiheessa sen sijaan syyttäjä voi keskittyä syytteen puolesta puhuviin seikkoihin. Tämä taas vaikuttaa siihen, millaisia lausumia juttua ajava syyttäjä voi antaa medialle loukkaamatta periaatetta.  

Syyttäjälaitoksen viestinnän linjausten mukaan ulkoisen viestinnän tehtäviksi puolestaan määrittyvät muun ohessa syyttäjälaitoksen toiminnan ymmärrettäväksi tekeminen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen, tarkoituksena edistää rikollisuudelle kielteisen ilmapiirin syntymistä. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että syyttäjän viestinnässä korostuvat demokratiaperiaate ja informatiivisuus.

Olisi myös ihanteellista, jos Syyttäjälaitoksella olisi riittävästi resursseja oma-aloitteisesti kertoa kansalaisille tehtävistään. Kansalaisilla eikä mediallakaan välttämättä ole kovin selvää kuvaa siitä, mitä rikosvastuun toteuttaminen tarkoittaa ja miten suuri valta ja vastuu syyttäjällä on oikeusvaltiossa. 

Sen sijaan informatiivisuutta sivuava viestinnän palveluperiaate ei ulotu kansalaisten eikä muidenkaan kohderyhmien neuvomiseen ja opastamiseen lainkäyttöasioissa, eikä muissakaan asioissa lukuun ottamatta menettelytapakysymyksiä. Tätä voidaan perustella sillä, että hallintolaissa säädettyä palveluperiaatetta ei lain 4 §:n 1 momentin soveltamissäännöksen perusteella sovelleta lainkaan lainkäyttöön eli syyttäjien osalta syyteharkintavallan käyttöön. Lisäksi hallintolain palveluperiaate ja lain 8 §:n mukainen neuvontavelvollisuus tarkoittaa vain prosessuaalista neuvontaa eli menettelytapakysymyksiä koskevaa neuvontaa hallintoasioissa. Syyttäjälaitoksen tehtävänä ei siis ole tarjota oikeudellisia neuvontapalveluita.   

Yksi syyttäjälaitoksen ulkoisen viestinnän tavoitteista on pitää yllä ja vahvistaa syyttäjälaitoksen positiivista julkisuuskuvaa ja kansalaisten luottamusta syyttäjälaitokseen yhtenä yhteiskunnan keskeisimmistä instituutioista. Mitä avoimemmin Syyttäjälaitos toimii, sitä enemmän siihen myös luotetaan. Tavoite saa lisäpainoarvoa, kun huomioidaan yhteiskunnassa esiintyvä antidemokraattinen, oikeusvaltion peruspilareita ja sen instituutioiden asemaa horjuttamaan pyrkivä äärioikeistolainen ja radikaali-islamistinen liikehdintä sekä niiden aiheuttama kohonnut terrorismin uhka.  

Syyttäjälaitoksen vahvalla arvostuksella ja luottamuksella saattaa hyvinkin olla radikalisoitumista ja yhteiskunnallista vihaa ehkäisevä vaikutus. Luottamus ja sen säilyminen edellyttävät tietenkin, että syyttäjälaitoksen syyttäjistö on ammatillisesti riittävän korkeatasoista, osaavaa sekä sitoutunut toimintaansa ohjaavien oikeudellisten ja eettisten periaatteiden noudattamiseen.  

Viestintää ohjaavien arvojen jännitteisyys ja painotuserot syyttäjän ja median suhteissa

Tarkasteltaessa viranomaisviestintää suhteessa mediaan on todettava, että syyttäjillä ja toimittajilla ei välttämättä, eikä kaikissa tilanteissa, ole yhteneväistä näkemystä siitä, miten kansalaisten oikeus tietojen ja mielipiteiden vastaanottamiseen asianomaisessa tapauksessa tai ylipäätään tulisi toteutua. Viestintää ohjaavien periaatteiden painotus vaihtelee ja periaatteet saattavat olla jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asettaisin perinteisen ja etenkään valtamedian pyrkimyksen luotettavaan tiedonvälitykseen sinänsä kyseenalaiseksi.    

Median toimintaa ohjaavat osin liiketaloudelliset periaatteet. Kilpailu media-alalla on lisääntynyt tietotekniikan ja etenkin sosiaalisen median vaikutuksesta. Toiminnan on oltava kannattavaa. Tämä heijastuu mediasisältöihin, kuten aiheen valintaan ja sen toimitukselliseen käsittelyyn sekä siihen, mitä periaatteita jutun laadinnassa painotetaan. 

Arvojen painotus vaihtelee myös juttutyypin mukaan. Esimerkiksi, onko kyseessä vain syyttäjän lyhyttä kommenttia kaipaava uutinen, vaiko enemmänkin tutkivaa journalismia edustava, syvemmälle uutisotsikoiden taakse porautuva artikkeli, jota varten toimittaja haluaa haastatella syyttäjää.  

Median vapauden kunnioittaminen

Toisin kuin sosiaalisessa mediassa, jossa syyttäjä ja Syyttäjälaitos itse päättää viestinsä teeman ja sisällön, kiinnostavien aiheiden valinta sekä kirjoitusten tai ohjelmien lopullinen muoto ja sisältö jää toimittajien päätettäväksi. Tiedotusvälineet päättävät itse, mitkä tapahtumat ja aiheet läpäisevät uutiskynnyksen, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää ja mikä ei. Syyttäjä ei myöskään aina etukäteen tiedä, mitä toimittaja pitää tärkeänä ja miten hän kysymyksensä asettelee. Toisaalta se, että syyttäjä ei voi vaikuttaa median aihevalintoihin tuskin on ongelma, koska syyttäjälaitoksen kuten muidenkin viranomaisten viestinnän tulee olla myös oma-aloitteista ja riittävän laaja-alaista.  

Syyttäjä ei myöskään voi vaikuttaa kirjoituksen toimitukselliseen käsittelyyn, eli siihen, mikä on toimittajan oma mielipide tai käsitys asiasta ja miten hän kirjoituksessaan lähestyy aihetta ja kuinka laajasti hän haluaa tiettyä teemaa käsitellä. Toisin sanoen, mitä näkökulmia ja asioita toimittaja painottaa ja haluaa tuoda esiin. Kirjoituksen pää- ja väliotsikointi jää myös yleensä toimituksen tehtäväksi, eikä edes toimittaja aina itse päätä, minkälainen otsikko hänen juttuunsa tulee. Median vapaus sekä sen moniarvoisuus ovat demokraattisen yhteiskunnan keskeisimpiä tukipilareita. Toisaalta toimittajalle kuuluva vapaus sisältää myös riskin siitä, että yleisö saa asiasta virheellisen käsityksen.   

Sen sijaan syyttäjä voi ja pitääkin varmistua siitä, että hänen lausumansa kirjoituksen varsinaisessa tekstissä sekä sen pää- ja väliotsikoinnissa on siteerattu oikein ja että toimittaja on ymmärtänyt ne ja tulkinnut niitä oikein. Syyttäjän viestintää ohjaavat ja siinä painottuvat etenkin luotettavuuden, objektiivisuuden, avoimuuden ja oikea-aikaisuuden periaatteet. Näiden merkitys vain korostuu, kun huomioidaan sosiaalisessa mediassa liikkuvan tahattoman (misinformaatio) tai tahallisen (disinformaatio) valtava määrä.  Perinteisen median kanssa toimiessaan syyttäjän kannattaakin aina sopivan tilaisuuden tullen pyrkiä oikaisemaan sosiaalisessa tai perinteisessäkin mediassa esiintyvää väärää tietoa ja virheellisiä käsityksiä. Toisinaan oikaisemista saatetaan joutua tekemään toistuvastikin, sillä virheelliset käsitykset yleisön ja median keskuudessa voivat olla varsin tiukassakin.   

Toimittajalla saattaa myös olla jo ennakkoon oma näkemys ja mielipide asiasta, mikä väistämättä vaikuttaa syyttäjän lausumien muotoiluun ja ylipäätään aiheen käsittelyyn ja kirjoituksen sisältöön. Toimittaja voi suorastaan pyrkiä saamaan syyttäjältä lausumia, jotka tukevat hänen omaa käsitystään tai esimerkiksi vahvistusta siihen, että asiassa on menetelty virheellisesti, vaikka syyttäjällä olisikin erilainen käsitys tästä. Medialla vallan vahtikoirana on kuitenkin keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa, mikä selittää toimittajan joskus ehkä ylikriittiseltäkin tuntuvaa lähestymistapaa. Viranomaisen tekemiä suoranaisia virheitä ei kuitenkaan ole syytä kiistää eikä salailla, vaan pysyä tosiasioissa ja antaa toimittajalle oikea tietoa ja oikea kuva viranomaisen menettelystä. 

Toisaalta artikkelin tai muun kirjoituksen kannalta hyvää tulosta ei myöskään tuota se, että toimittajalla ei ole minkäänlaista pohjatietoa asiasta ja siihen liittyvistä yhteiskunnallisesti ja oikeudellisesti merkityksellisistä kysymyksistä. Syyttäjältä saatetaan esimerkiksi odottaa valmista selostusta paljon julkisuutta saaneesta tuomiosta ilman, että toimittaja olisi edes hankkinut tuomiota ja perehtynyt siihen itse millään tavoin. Ammattitaitoinen ja viitseliäs journalisti sen sijaan pystyy näkemään, mikä asiassa on olennaista ja tärkeää ja esittämään kysymyksensä tältä pohjalta. Hedelmällinen vuorovaikutus ja keskusteluyhteys syyttäjän ja toimittajan välillä syntyy, kun molempien näkemys merkityksellisistä kysymyksistä on yhteneväinen, vaikka heidän arvomaailmansa poikkeaisivatkin toisistaan. Onnistuneen keskusteluyhteyden rankentamista auttaa jo yksinkertaisesti myönteinen, asiallinen ja kohtelias lähestymistapa ilman turhaa tunnelatausta.

Toimittajan mahdollisten sitoumusten ja taustaoletusten lisäksi, myös tavoite tehdä kirjoituksesta mahdollisimman huomiota herättävä ja kiinnostava on merkityksellinen siinä suhteessa, millaiseksi kirjoituksen sisältö sekä syyttäjän ja toimittajan vuorovaikutus muodostuvat. Otsikoiden ja tekstisisältöjen   houkuttelevuuden tarkoituksena on tietenkin liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti lisätä lehtien levikkiä ja ohjelmien kuulija- ja katselulukuja ja tätä kautta yhtiöiden voittoja. Tämä johtaa toisinaan siihen, että vastakkainasettelua etsitään ja nähdään siellä, missä sitä ei ole tai asioita kärjistetään ja suurennellaan. Toimittajien huolena ei myöskään ole se, että virkamiehet noudattavat salassapitosäännöksiä. Päin vastoin, toimittajat saattavat jopa pyrkiä hankkimaan salassa pidettäviä tietoja tehdäkseen jutusta mahdollisimman myyvän.   

Vuorovaikutusta ohjaavien, syyttäjän ja toimittajan omaksumien viestinnällisten arvojen painotukset saattavat siis poiketa enemmän tai vähemmän toisistaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että toimittaja ennen kirjoituksen julkaisemista lähettää sen syyttäjälle tarkistettavaksi, jolloin syyttäjällä on mahdollisuus vaatia siihen haluamansa korjaukset. Journalistiliiton omien eettisten ohjeiden mukaan haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa.   Todettakoon, että toimittajat kyllä kiitettävästi noudattavatkin kyseistä ohjetta. 

Toimittajan kiire tuntuu ja vaikuttaa eri tavoin 

Viestinnän nopeatempoisuus ja reaaliaikaisuus ovat viestintää voimakkaasti hallitsevia piirteitä. Ne samoin kuin mediasisältöjen kiinnostavuuden korostuminen ovat yhteydessä median kaupallistumiseen. Uutisten ja muun mediasisällön tuotannon tulee olla ripeää. Mediamaailmassa vaikuttaakin olevan kilpailua siitä, mikä mediayhtiö on ensin julkaissut uutisen, artikkelin tai muun kirjoituksen tietystä aiheesta. Toimittajalla on usein kiire saada julkaistua juttunsa mahdollisimman pian, mikä asettaa syyttäjien viestinnälle haasteita. Tekstin ja siihen sisältyvien lausumien ja kommenttien tarkistaminen ja hyväksyttäminen haastateltavana olleella syyttäjällä on tehtävä pikaisesti. Riskinä on tällöin, että tekstiin jää väärintulkintoja ja suoranaisia virheitä. Palveluhenkisyys ja vuorovaikutteisuus, kuten toimittajan tiedontarpeiden ja julkaisemista koskevien kiireellisyysnäkökohtien huomioiminen sekä toisaalta viestinnän luotettavuus ja täsmällisyys joutuvat jännitteiseen suhteeseen toistensa kanssa. 

Perinteisen median kiivas julkaisutahti asettaa myös toimittajien tiedonhankinnalle nopeus- ja tehokkuusvaatimuksia. Tämä johtaa siihen, että tieto on hankittava sieltä, mistä se on vaivattomimmin saatavissa. Vaarana on tällöin, että median lähdekäytäntö ja sen myötä mediasisältö yksipuolistuu. Toimittajat saattavat esimerkiksi suosia henkilöhaastatteluja ja samoja asiantuntijoita sen sijaan, että tietoa kerättäisiin eri lähteistä. Median tiedonhankintaa koskeva tehokkuus- ja vaivattomuusvaatimus on pääteltävissä myös Jyväskylän yliopiston viestintätiteiden laitoksella tehdyn kyselytutkimuksen tutkimusaineistosta. Sen mukaan toimittajat suosivat tietoja, jotka eivät tarvitse jatkoanalysointia tai käsittelyä. Lisäksi julkaisupaineet ja toimittajien kiire näyttäisivät vaikuttavan myös siten, että hankalia ja aikaa vieviä aiheita vältellään ja samoja uutisia toistetaan, vaikka mitään oikeudellisesti tai asiallisesti uutta ei ole ilmennyt. 

Ymmärrettävän kielen sekä tietojen oikeellisuuden, juridisen täsmällisyyden ja tarkkuuden vaatimukset ovat joskus sovitettavissa vaikeasti yhteen. Syyttäjän tulisi esimerkiksi suorassa uutislähetyksessä tai pikaisesti julkaistavassa uutisessa tai artikkelissa kyetä muotoilemaan lausumansa ja kommenttinsa niin, että viestin vastaanottajakunnasta nekin henkilöt, joilla ei ole oikeustieteellistä koulutusta ja käsitehallintaa ymmärtävät asian. Oikeudelliset kysymykset tulisi muotoilla ja asia selostaa yleiskielellä juridista jargonia välttäen. Onkin myönnettävä, että vaikeiden juridisten kysymysten ja asioiden selittäminen sujuvasti, yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi on vaativaa ja edellyttää syyttäjältä hyviä retorisia taitoja. Joskus osuvat, mutta harkitut kielikuvat, jopa sloganit, voivat auttaa viestin perille menoa syyttäjän haluamalla tavalla. Televisiokameran edessä seisomista ja asian selkokielistä ilmaisemista saattaa edesauttaa, jos valmistautuu tilanteeseen etukäteen ja pohtii etukäteen, mitä kaikkea toimittajat mahdollisesti tulisivat kysymään. Tästä huolimatta yllätyksiltä ei tietenkään voida aina välttyä.  

Ymmärrettävyyden haasteet eivät tietenkään rajoitu vain reaaliaikaisiin radio- ja televisiolähetyksiin vaan koskee toimittajien ja syyttäjien välistä vuorovaikutusta ja toimintaa yleisemminkin. Väärinkäsitysten- ja tulkintavirheiden riskiä vähenee, jos toimittaja on rikos- ja oikeudellisiin asioihin perehtynyt oikeustoimittaja.  

Kaiken kaikkiaan syyttäjän ja median yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta on kuitenkin olennaista, että syyttäjät ja toimittajat ymmärtävät toistensa lähtökohdat, arvot, toimintaperiaatteet ja sen reunaehdot. Syyttäjän on voitava luottaa siihen, että toimittajien pyrkimyksenä on totuudenmukainen tiedonvälitys, johon heillä myös journalistiliiton eettisten ohjeiden mukaan on velvollisuus.  

Avoimuus ja läpinäkyvyys on Syyttäjälaitoksen viestintää ohjaava painava periaate. Niiden vastapainoksi asettuvat lukuisat, esimerkiksi rikostutkintaan, valtion ulkoiseen tai sisäiseen turvallisuuteen sekä yksityisyyden suojaan liittyvät, lailla turvatut salassapitointressit. 
Syyttäjän viestintää ja sananvapautta rajoittavat salassapitosäännökset ovat kuitenkin monin paikoin avoimia ja harkinnanvaraisia jättäen lainsoveltajalle enemmän tai vähemmän liikkumavaraa. Harkinnanvaraisten säännösten tulkinta ja tapauskohtainen soveltaminen edellyttävät tällöin aitoa intressi- ja periaatepunnintaa salassapidon ja julkisuus- ja avoimuusperiaatteen välillä, mikä etenkin nopeatempoisissa kohtaamistilanteissa on usein vaativaa. Mitä uskallan sanoa, miten ja missä vaiheessa vai jätänkö kokonaan kommentoimatta? Toisaalta kun lopputulos on perusteltu ja hyväksyttävä, Syyttäjälaitoksen viestintää koskeville sumuverholuonnehdinnoillekaan ei ole perusteita. 
  

Anu Mantila
valtionsyyttäjä
 

Marie Pihlström tuli syyttäjäksi vuonna 2015 Helsingin hovioikeudesta. 

– Tuomioistuinpuolella työskennellessäni mietin usein, että miksi syyttäjä ei kysy tätä tai tuota tai miksei hän esitä lisäselvitystä tuosta asiasta.

Syyttäjällä on rikosasiaa käsittelevistä viranomaisista laajin rooli. Syyttäjä voi pyytää esitutkintaa tekeviltä viranomaisilta tutkintatoimia ja osallistua esitutkintaan. Syyttäjän tehtävänä on viime kädessä varmistaa, että esitutkinta on hoidettu asianmukaisesti.

Oikeudenkäynti eli pääkäsittely on syyttäjävetoinen. Pihlström huomasi hovioikeuden esittelijänä kaipaavansa juuri tätä vaikutusvaltaa. 

Hain syyttäjäksi, koska halusin olla vaikuttamassa vastaanotettavaan näyttöön ja siihen, miten juttu ohjautuu tuomioistuimelle.

Tuomioistuintyöskentelystä syyttäjän työ eroaa Pihlströmin mukaan ennen kaikkea työn monitahoisuuden vuoksi.

– Tuntuu, että minulla on enemmän palloja ilmassa yhtä aikaa. Vaikka minulla ei lukumääräisesti ole hirvittävää määrää juttuja, niin niissä mitä on, tapahtuu koko ajan jotain. Esitutkintaviranomaisia ja muita sidosryhmiä on useita ja pidän kaikkiin tiiviisti yhteyttä, hän kertoo. 

Eniten työssä on auttanut yliopistossa opittu kriittinen ajattelu

Pihlström on erikoistunut talousrikoksiin ja noin puolet hänen käsittelemistään jutuista liittyy talouselämään. Lisäksi hän hoitaa ympäristö-, työ- ja virkarikoksia. 

– Olen myös merioikeustiimissä eli toimin syyttäjänä merioikeuteen menevissä jutuissa. Tämä on uusin erikoistumisalani, ja se on mukavalla tavalla erilainen. Meret ja merillä työskentely ovat ihan oma maailmansa, ja niin on niihin liittyvä sääntelykin.

Pihlströmin mielestä syyttäjän työ edellyttää kykyä kriittiseen ajatteluun. 

– Tällä en tarkoita pelkästään todistajien kertomusten arviointia kriittisesti, vaan ennen kaikkea kriittisyyttä esitettyjä lähtötilanteita ja väitteitä kohtaan, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Kriittisyyden pitää olla tasapuolista ja sitä tarvitaan myös omaa työtä kohtaan. 

Syyttäjän työ on Pihlströmistä tärkeää siksi, että syyttäjä osallistuu yhteiskunnan suojelemiseen.

– Ajattelen, että yhteiskuntamme, eli ympäristö ja siinä elävät ihmiset, ovat suojelemisen arvoisia. Minusta on tärkeää, että on jokin valtiota ja meitä kaikkia edustava taho, joka tulee väliin, kun merkittäviä yhteiskuntanormeja on rikottu.  

Pihlström on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011.

Kaksikielisyys tuo tehtävään myös kansainvälisyyttä

Muista oikeushallinnon töistä syyttäjän rooli eroaa Pihlströmin mielestä siten, että syyttäjänä saa olla koko ajan siellä, missä tapahtuu. Laaja esitutkintayhteistyö antaa mahdollisuudet vaikuttaa rikosasiaan poliisin ensimmäisistä tutkintatoimista korkeimpaan oikeuteen asti. 

Pihlströmin tehtävään kuuluu myös matkustamista ja kansainvälisyyttä. Hän on kaksikielinen ja työskentelee sekä suomeksi että ruotsiksi. 

– Erikoistumisalojeni ja kielitaitoni vuoksi syytän aika paljon eri tuomioistuinten toimipaikoissa pääkaupunkiseudulla. Erikoistumisalani ovat kansainvälisiä, joten teen keskimäärin pari ulkomaan työmatkaa vuodessa. Palasin juuri Ruotsin syyttäjälaitoksen ihmiskauppaseminaarista Göteborgista, missä olin puhumassa Suomen mallista työperäisen ihmiskaupan tutkinnassa ja syyttämisessä. Lisäksi kouluttaudun ahkerasti. 

Työyhteisö tukee arjessa ja siellä on syntynyt myös tärkeitä ystävyyssuhteita

Työ on antanut Pihlströmille ennen kaikkea samanhenkiset sosiaaliset piirit ja tuonut hänen elämään samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.

– Olen saanut työkavereista myös hyvin läheisiä sydänystäviä, joiden kanssa jaan vapaa-aikani.  

Syyttäjä tekee päätökset itsenäisesti, mutta työkavereilta saa tarvittaessa eri näkökulmia asiaan. He auttavat myös jaksamaan ajoittain kuormittavaa työtä. 

Keskustelu kahvikupin ääressä voi ratkaista monta asiaa. Työnantajan puolelta jaksamisessani on ratkaisevaa hyvä johtaminen ja loistava lähiesimies, jolla on erinomaiset työyhteisötaidot.

Syyttäjän työstä kiinnostuneita Pihlström kannustaa tekemään töitä oman päämäärän eteen. 

– Syyttäjänä voi erikoistua moneen oikeudenalaan rikosoikeuden ohella, joten kannattaa kuunnella itseään ja esittää toiveita myös työnantajalle.

Mika Tepponen aloitti apulaissyyttäjänä Porissa vuoden 2023 alussa. Takana oli 20 vuoden ura poliisina, ja hakeutuminen Syyttäjälaitokseen tuntui luontevalta jatkumolta virkauralla. 

– Olen opiskellut poliisin työn ohessa Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Poliisin työn kautta minulle oli jo muodostunut jonkinlainen käsitys syyttäjän työstä, mutta komennuksella valtakunnansyyttäjän toimiston poliisirikostiimissä sain siitä vielä paremman kuvan, Mika Tepponen kertoo.

Yhteistyö syyttäjien kanssa ja työskentely valtakunnansyyttäjän toimistossa olivat hänelle erittäin positiivisia kokemuksia. Ne kannustivat Tepposta hakeutumaan itsekin syyttäjäksi.

Poliisirikostiimi käsittelee poliiseja koskevat rikosepäilyt

Poliisirikostiimi työskentelee valtakunnansyyttäjän toimistossa. Tiimiin kuuluu syyttäjiä, heitä avustavia poliiseja ja osastosihteeri. Poliisirikostiimi on pieni yksikkö, ja yhteistyö on tiivistä. 

– Kahden vuoden komennukseni aikana sain työskennellä erittäin ammattitaitoisten, motivoituneiden ja ennen kaikkea hauskojen ihmisten kanssa. Tiimin hyvä henki ja välitön, luottamukseen perustuva ilmapiiri pitivät työn erittäin mielekkäänä ja työtehon hyvänä, Tepponen kuvailee. 

Poliisin rooli poliisirikostiimissä on valtaosin tiedon keräämistä ja siirtämistä. Poliisin toimintaa koskevia ilmoituksia tulee paljon, ja juttujen kirjo on laaja.

– Oli kiinnostavaa lähestyä tuttua poliisin työtä eri näkökulmasta. Turhauttavinta sen sijaan oli moneen kertaan ratkaistujen asioiden käsitteleminen yhä uudelleen. Tällaisten juttujen perkaaminen syö uskomattoman paljon työaikaa. Mutta se kuuluu niihin töihin, jotka vain pitää tehdä. 

Valtakunnansyyttäjän toimistossa työskentely mahdollisti Tepposelle myös Syyttäjälaitoksen koulutuksiin osallistumisen, ja hän pyrki hyödyntämään hyvää koulutustarjontaa. Syyttäjälaitoksen koulutuksiin ja poliisirikostiimin itse järjestämiin koulutuksiin osallistuminen antoi kuvaa myös laajemmin syyttäjän työstä.

Tuutorit auttavat uuden uran alkutaipaleella 

Poliisirikostiimin komennuksen päätyttyä Tepponen aloitti apulaissyyttäjänä. Se on yleensä ensimmäinen askel syyttäjän uralla, ja apulaissyyttäjällä on vielä vähäisesti kokemusta syyttäjän työstä. 

– Syyttäjänä aloittaminen on ollut mielenkiintoista. Vaikka rikosasiat ovat aiemman ammatin myötä varsin tuttuja, syyttäjän työ kohdistuu eri vaiheeseen rikosprosessia. Työssä on ollut paljon uuden oppimista, perehtymistä ja oman näkemyksen kalibrointia, Tepponen kertoo. 

Uuteen tehtävään perehtymisessä on hänen mukaansa auttanut erityisesti ansiokas tuutoritoiminta. Tuutorit ovat jaksaneet kärsivällisesti auttaa ongelmien ratkomisessa omien töidensä ohella. Myös toimipaikan muut syyttäjät ovat ottaneet erittäin hyvin vastaan, ja kaikki ovat tarjonneet apuaan. 

– Kun lähdin poliisirikostiimistä, myös siellä syyttäjät muistuttivat mahdollisuudesta kysyä tarvittaessa neuvoa. Enpä ole törmännyt yhteenkään syyttäjään, joka olisi kieltäytynyt auttamasta. 

Syyttäjän työ on poliisin työhön verrattuna paljon itsenäisempää.

– Työ syyttäjänä on vastuullista, ja siihen kytkeytyy paljon lainkäyttövaltaa. Työhön on toki ohjeistusta, mutta päätöksenteko on täysin itsenäistä. 

Syyttäjällä ei ole työaikaa, joten omaan työntekoon voi vaikuttaa. Se antaa vapautta oman vapaa-ajan järjestelyihin. 

Jos syyttäjän työ kiinnostaa, Tepponen kannustaa hoitamaan opinnot kunnolla. 

– Siitä on hyötyä ja todennäköisesti apua myös rekrytoinnissa. Myös harjoittelumahdollisuudet kannattaa käyttää opiskeluvaiheessa. Syyttäjän työ on mielenkiintoista ja itsenäistä, mutta työmäärää ei saa pelätä.

Rita Härmälälle syyttäjän työ on arvovalinta. 

– Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen on minulle keskeinen arvo, jonka puolesta haluan toimia. Syyttäjänä sitä saakin toteuttaa monessa. Lisäksi olen kokenut syyttäjän roolin hyvin mielekkääksi, koska jutuissa saa olla aktiivisesti mukana, jopa esitutkinnan alkumetreiltä aina viimeiseen tuomioistuinpäätökseen asti.

Härmälä on opiskellut kaksikielisen oikeustieteen maisterin tutkinnon ja lisäksi oikeuspsykologiaa avoimessa yliopistossa.

Härmälä on työskennellyt Syyttäjälaitoksessa noin kolme vuotta. Hän aloitti harjoittelijana valtakunnansyyttäjän toimistossa Helsingissä. 

– Jatkoin harjoittelua vielä Espoon ja Helsingin toimipaikoissa. Harjoittelun aikana valmistuin opinnoistani ja suureksi ilokseni sain jatkaa töitä, ensin apulaissyyttäjänä ja sen jälkeen aluesyyttäjänä Helsingissä.

Uran alussa syyttäjä pääsee käsittelemään rikosaiheita laidasta laitaan

Syyttäjälaitoksessa kannustetaan syyttäjiä työskentelemään uran alussa erilaisten juttutyyppien parissa, jotta aloittelevalle syyttäjälle kertyy vankka perusosaaminen. Tämän jälkeen syyttäjä voi erikoistua tiettyihin teemoihin. 

– Käsittelen kaikenlaisia rikoksia, mutta ylivoimaisesti tyypillisin rikosnimike on pahoinpitely. Kuulun yksikköön, jonka juttukanta on painottunut henkilöihin kohdistuneisiin rikoksiin, joten lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaalirikoksia tulee enimmäkseen hoidettua.

Tulevaisuudessa Härmälää kiinnostaisi työskennellä naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan, seksuaalirikosten, viharikosten sekä kansainvälisten asioiden parissa. 

– Haluaisin myös oppia lisää poliisi- ja virkarikoksista.

Empaattiset esihenkilöt ja osaavat lähikollegat ovat korvaamaton tuki

Syyttäjän työ on itsenäistä, mutta haastavien kysymysten kanssa ei tarvitse jäädä yksin.

– Pallottelen eri ratkaisuvaihtoehtoja usein syyttäjäkollegoiden ja etenkin osaavien tutoreidemme kanssa. Meillä on myös paljon harjoittelijoita, joista on iso apu syytteiden ja syyttämättäjättämispäätösten luonnostelussa.

Monet laajat ja monimutkaiset rikoskokonaisuudet keskittyvät Etelä-Suomen syyttäjäalueelle, missä Härmälä työskentelee. Suuritöiset syyteharkinnat ja oikeusjutut hoidetaan pari- tai tiimityönä. 

– Syyttäjäparityössä kaksi syyttäjää ajaa juttua yhdessä. Lisäksi meillä on syyttäjäryhmiä isommille juttukokonaisuuksille. Syyttäjäparin käyttö on myös hyvä tapa opettaa aloittelevaa syyttäjää. Silloin aloittavan syyttäjän pariksi tulee kokeneempi syyttäjä. 

Työhön kuuluu paljon vakavia ja raskaita asioita. Härmälä sanoo, että ilman kollegoiden tukea ja myötäelämistä hän ei voisi kuvitellakaan, miten työtä jaksaisi hoitaa. 

– Omalle polulleni on myös siunaantunut kompetentteja ja empaattisia esihenkilöitä, joilta olen saanut korvaamatonta tukea sekä vaikeina hetkinä että läpi ajoittain kiireisen arjen.

Työyhteisö on Härmälän mukaan yksi työn parhaista puolista.

– Se on upea ja kannustava ja antaa iloa haastavillakin hetkillä. 

Seuraa meitä somessa, jos syyttäjän työ kiinnostaa

Syyttäjän työ vaatii Härmälän mielestä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, punnita eri vaihtoehtoja ja tehdä päätöksiä vaihtoehtojen välillä.

– Lisäksi syyttäjällä pitää olla kyky mukautua eri tilanteisiin ja reagoida muutoksiin joskus hyvinkin nopeasti.

Jos syyttäjän työ kiinnostaa, Härmälä kannustaa seuraamaan Syyttäjälaitoksen somekanavia

– Esimerkiksi Instagram-tililtämme löytyy esimerkkejä syyttäjän työpäivistä. Meille saa myös laittaa viestiä ja kysellä vierailuaikaa. Olemme järjestäneet vierailuita opiskelijajärjestöille eri toimipaikkoihin. 

Reija Karjalainen on ollut mukana kehittämässä yhtenäisiä toimintatapoja Pohjois-Suomen syyttäjäalueelle. Siinä avainasemassa on ollut avoin keskustelu, jossa jokaisen mielipide on tärkeä.

Reija Karjalaisen mielestä hyvä syyttäjän ja sihteerin yhteistyö rakentuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle. Kuva: Tuuli Nikki

Reija Karjalainen työskentelee syyttäjänsihteereiden tiiminvetäjänä ja syyttäjänsihteerinä Pohjois-Suomen syyttäjäalueella Oulussa. Syyttäjälaitokseen hän päätyi töihin vuonna 2017 työharjoittelun kautta, jolloin Karjalainen aloitti syyttäjänsihteerinä. Tiiminvetäjän tehtävässä hän on toiminut reilut kolme vuotta. 

Karjalainen on valmistunut ns. oikeustradenomiksi ammattikorkeakoulusta ja opiskelee nyt töiden ohella hallintotieteitä Vaasan yliopistossa.

Sihteerit työskentelevät tiiviinä ryhmänä

Pohjois-Suomen syyttäjäalueella työskentelee 15 syyttäjänsihteeriä. Sihteerit on muodollisesti jaettu kahteen tiimiin, joista toista Karjalainen vetää. Käytännössä sihteerit työskentelevät kuitenkin yhtenä tiiminä, ja Karjalainen tekee jatkuvasti tiivistä yhteistyötä toisen tiiminvetäjän kanssa. Näin alueen sihteereiden töiden tasaaminen ja sijaistuksien järjestäminen on helpompaa. Yhtenä tiiminä toimiminen on luontevaa, kun kaikki sihteerit työskentelevät saman tavoitteen eteen. 

– Sihteereiden tiiviin yhteistyön avulla olemme saaneet työprosessit yhtenäisiksi koko Pohjois-Suomen syyttäjäalueella. Tämä työ aloitettiin jo ennen organisaatiouudistusta, kun Lapissa ja Oulussa oli itsenäiset syyttäjänvirastot. Yhtenäisiin toimintatapoihin tähtäävät muutokset ovat olleet rankkoja, mutta nyt työ tuottaa hedelmää ja asiat sujuvat todella hyvin, Karjalainen kertoo.

Karjalainen korostaa sihteereiden työn tärkeyttä Syyttäjälaitoksen tehtävien hoidossa. Syyttäjien tehtävänä on huolehtia rikosvastuun toteuttamisesta, ja sihteerit ovat omalla työpanoksellaan edistämässä tätä tavoitetta. Sihteereiden tuella syyttäjät voivat keskittyä työnsä ydinasioihin, eli esitutkintayhteistyöhön, syyteharkintaan ja syytteiden ajamiseen oikeudenkäynnissä.

– Hyvä syyttäjän ja sihteerin yhteistyö rakentuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle. On tärkeää, että molemmat pitävät kiinni yhteisesti sovituista toimintatavoista. Tällöin asiat hoituvat vaivattomasti ja ennakoiden, Karjalainen kuvaa.

Pohjoinen on sähköisen käsittelyn edelläkävijä

Pohjois-Suomen syyttäjäalue on hyvin laaja ja sen toimipaikat ovat ympäri Kainuuta, Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata. Pitkät välimatkat eivät ole kuitenkaan esteenä toimivaan tiimityöhön. Pohjoisessa asiakirjat kulkevat sähköisessä muodossa. Syyttäjäalue on aktiivisesti valmistautunut rikosasioiden sähköiseen käsittelyyn pilotoimalla AIPA-tietojärjestelmää. 

– Alueellamme kaikki sihteerit ovat voineet tehdä etätöitä jo ennen koronaa, joten yhteydenpito toimii hyvin Teamsilla ja Skypellä. Viikoittaiset sihteeripalaverit ovat tärkeitä ja pidettyjä tiedonkulun kannalta. Sihteereiden kesken on todella hyvä yhteishenki, Karjalainen kehuu.  

Karjalaisen mielestä tiiminvetäjän työssä korostuvat hyvät viestintä- ja tunnetaidot.

– Meillä on panostettu siihen, että jokainen sihteeri saa äänensä kuuluviin ja he voivat matalalla kynnyksellä kertoa mielipiteitään esimerkiksi työprosesseista. Tiiminvetäjänä tähtään siihen, että jokainen tiimin jäsen tuntee itsensä merkitykselliseksi omassa tehtävässään ja osana koko sihteeritiimiä, Karjalainen painottaa.