Aluesyyttäjä Jenni Harvio: "Olen etuoikeutettu, että saan tehdä tätä työtä"
Aluesyyttäjä Jenni Harvio käsittelee rikoksia, jotka menevät syvälle ihon alle. Hän ei oikeudenkäynnissä halua piiloutua viranomaisroolin taakse, vaan kohdata rikosten uhrit mahdollisimman suoraan ja empaattisesti. Kun hän haluaa irrottautua työasioista, hän lähtee vapaalaskemaan.
Jenni Harvio työskentelee Pohjois-Suomen syyttäjäalueella aluesyyttäjänä.
Hänen työnsä painopiste on henkilöihin kohdistuvissa rikoksissa. Se tarkoittaa, että hänen työpöydällään on usein erilaisia väkivaltarikoksia, kuten pahoinpitelyitä ja seksuaalirikoksia. Hän hoitaa paljon myös alaikäisiin asianomistajiin kohdistuvia rikosasioita.
– Ne tuovat työhön lisäkiirettä, koska syyteharkinta pitää hoitaa mahdollisimman nopeasti ja kun syyte on nostettu tuomioistuinkäsittely pitäisi aloittaa 30 päivän kuluessa, Harvio kertoo.
Harvio on työskennellyt Syyttäjälaitoksessa vuodesta 2017. Polku syyttäjäksi ei ole ollut suoraviivainen. Hän opiskeli Oulun yliopistossa ensin hetken luonnontieteitä, mutta vaihtoi ne pian kauppatieteisiin.
– Geotieteet olivat enemmänkin harrastus kuin todellinen ammatinvalinta. Ajattelin, että kauppatieteitä opiskelemalla aukeaa parempia uramahdollisuuksia.
Opintojen aikana Harvio aloitti työt rahoitusalalla, mutta mitä pidemmälle kauppatieteen opinnot ja rahoitusalan ura etenivät sitä enemmän oikeustiede alkoi houkutella.
Luin yritysjuridiikkaa, mutta rikosoikeusjärjestelmä kiinnosti paljon enemmän.
Kauppatieteen maisterin paperit saatuaan Harvio päätti suunnata kohti haaveitaan ja haki Rovaniemelle Lapin yliopiston oikeustieteelliseen. Siinä vaiheessa hän oli jo ehtinyt perustaa perheen Ouluun, joten opinnot piti hoitaa enimmäkseen etänä.
– Oikiksesta valmistumisen jälkeen pääsin asianajajaksi pieneen toimistoon, missä sain hoitaa aivan kaikenlaisia juttuja: rikoksia, huostaanottoja, huoltoriitoja. Olin paljon mukana kuulusteluissa ja putkat ja vankilat tulivat tutuiksi.
Tuomioistuinharjoittelu avasi tien syyttäjäksi
Seuraava urapolun askel vei lähemmäs syyttäjän työtä. Harvio haki auskultoimaan eli tuomioistuinharjoitteluun ja pääsi sen myötä tutustumaan tuomioistuintyöskentelyyn. Kun auskultointi oli päättynyt ja hän oli valmistunut varatuomariksi, käräjäoikeudesta tarjottiin vanhempainvapaan sijaisuutta, jota Harvio jäi tekemään.
– Sen jälkeen avautuikin mahdollisuus työskennellä syyttäjänä. Ajattelin, että nyt kokeilen, jotta tiedän, haluanko olla asianajaja, tuomari vai syyttäjä. Syyttäjän työ voitti, Harvio sanoo.
Koska Harviolla oli syyttäjänä aloittaessaan jo varsin kattava kokemus, hän pääsi hyppäämään niin sanotusti suoraan syvään päätyyn. Hänet nimitettiin heti kihlakunnansyyttäjäksi ja työpöydälle tulleiden juttujen taso oli haastava.
– Perin eläkkeelle jääneen kollegan juttukannan. Muistan, että ensimmäinen rikos oli sellainen, jossa oli toistasataa syytekohtaa. En osannut edes käyttää järjestelmiä kunnolla, mutta sitä vain alkoi tehdä, mitä tehtäväksi sai. Minulla on onneksi maailman parhaat työkaverit, jotka tukivat silloin, ja tukevat edelleen, jos apua tarvitsee.
Harvio sai jo aloittaessaan tutkittavaksi henkilöihin kohdistuvia rikoksia ja erityisesti seksuaalirikoksia.
– Monilla saattaa olla ajatus, että se rikostyyppi ei ole kaikille sopivaa. Ovathan seksuaalirikokset yksi raadollisimmista rikostyypeistä varsinkin, kun rikos kohdistuu lapsiin. Itse ajattelen, että työ kuin työ. Minusta on tärkeää, että joku hoitaa näitä asioita. Kun ihmisen itsemääräämisoikeutta loukataan, se jättää syvät ja isot traumat. Omaisuuteen kohdistuvat rikokset eivät yleensä mene ihmisellä niin syvälle ihon alle.
Harvio kokee, että hänen työnsä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa suoraan ihmisten turvaan ja hyvinvointiin.
– Käräjillä olen empaattinen ja ihmisläheinen, enkä katoa viranomaisroolin taakse. Koen, että kohtaamalla avoimesti vaikean asian ja hoitamalla työni hyvin tuen rikosten uhreja.
Luonnossa liikkuminen ja kilpaurheilua harrastavat tyttäret pitävät vievät ajatukset pois rikosjutuista
Harvio kertoo, että joskus häneltä kysytään, eikö jatkuva väkivallan kohtaaminen kyynistä syyttäjää.
– Ajattelen, että on tärkeä pitää kirkkaana mielessä, tämä on työtä. Se on tärkeää työtä ja jonkun se pitää hoitaa. Olen etuoikeutettu, että saan tätä tehdä.
Rankkojen aiheiden parissa työskentely vaatii vastapainoa. Harvio sanoo palautuvansa perheen kanssa. Hänellä on neljä tytärtä, jotka harrastavat kaikki kilpaurheilua.
– Erilaisilla kentillä menee kaikki illat. Se vie hyvin ajatukset työstä.
Lisäksi Harvio harrastaa itsekin liikuntaa. Hän on innokas vapaalaskija eli hän laskee vuorenrinteillä, avotunturissa tai metsissä täysin luonnonolosuhteissa. Ylös huipulle noustaan omin voimin kiinnittämällä suksien pohjiin nousukarvat.
Olen siitä onnekas, että asun pohjoisessa ja pääsen helposti Norjaan ja Ruotsiin laskemaan paikoissa, joissa on koskemattomat maastot ja poikkeuksellisen kauniit maisemat. Se kyllä nollaa pään täysin, jos on tarve.
Toisenlaista näkökulmaa tarjoaa myös opettajan työ, jota Harvio tekee syyttäjän töiden ohessa. Hän on käynyt Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun jo oikeustieteitä opiskellessaan.
– Opetan yleensä verkkokursseja, joissa on opiskelijoita ympäri Suomen. Aloitin aikanaan opettamalla liiketaulouteen liittyviä kursseja ja pidän niitäkin edelleen. Lisäksi opetan rikos- ja prosessioikeutta.
Rikos- ja prosessioikeuden kursseilla Harvio vie opiskelijoita tutustumaan käräjäoikeuteen ja oikeuden istuntoon.
– On ilo huomata, että moni entisistä opiskelijoistani on löytänyt tiensä Syyttäjälaitoksen palkkalistoille.
