Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti syyttäjien huomiota valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteoikeuteen julkaistun viestin sisältöön perustuvissa, virallisen syytteen alaisissa rikoksissa

Syyttäjäntoiminnan seurannassa havaittiin sellaisia syyttäjien vuosina 2024–2025 tekemiä, epäiltyjä perättömiä vaarailmoituksia koskevia päätöksiä, joiden tapahtumatietojen perusteella oli syytä epäillä, että rikokset oli tehty yleisön saataville julkaistuilla viesteillä.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (sananvapauslaki) 24 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.

Rikoslain 34 luvun 10 §:n mukaan se, joka tekee pommista, tulipalosta, merihädästä, suuronnettomuudesta tai muusta vastaavasta hädästä tai vaarasta perättömän ilmoituksen, joka on omiaan aiheuttamaan pelastus- tai turvallisuustoimen taikka pakokauhua, on tuomittava perättömästä  vaarailmoituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Perätön vaarailmoitus on virallisen syytteen alainen rikos.

Valtakunnansyyttäjän antaman, menettelyä sananvapausrikosasioissa koskevan yleisen ohjeen VKS:2017:2 mukaan perätön vaarailmoitus on yksi tyypillisistä valtakunnansyyttäjän syyteharkintavaltaan kuuluvista virallisen syytteen alaisista sananvapausrikoksista, kun se tehdään sananvapauslain tarkoittamassa julkaisu- tai ohjelmatoiminnassa. Ohjeen mukaan valtakunnansyyttäjän yksinomainen syyteharkintavalta koskee kaikkia syyteharkintaratkaisuja samoin kuin esitutkintalain 5 luvun 3 §:n mukaista esitutkintayhteistyötä tutkinnanjohtajan kanssa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti tutkittavakseen kymmenen syyttäjän tekemää, perätöntä vaarailmoitusta koskenutta päätöstä (valtakunnansyyttäjän toimiston diaarinumerot SY/3517/2025, SY/3516/2025, SY/3515/2025, SY/3514/2025, SY/3513/2025, SY/3512/2025, SY/3511/2025, SY/3510/2025, SY/3509/2025 ja SY/3508/2025).

Tutkittavaksi otetuista päätöksistä viidessä (SY/3516/2025, SY/3514/2025, SY/3513/2025, SY/3512/2025 ja SY/3509/2025) asian ratkaissut syyttäjä ei ollut
ylittänyt harkintavaltaansa, koska kyse ei ollut sananvapauslain tarkoittamasta, yleisölle julkaistusta viestistä.

Muiden viiden tutkittavaksi ottamansa päätöksen osalta (SY/3517/2025, SY/3515/2025, SY/3511/2025, SY/3510/2025 ja SY/3508/2025)  apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että asian ratkaissut syyttäjä oli ylittänyt harkintavaltansa ratkaisemalla asian saattamatta sitä valtakunnansyyttäjän ratkaistavaksi. Nämä asiat apulaisvaltakunnansyyttäjä otti uudelleen ratkaistavaksi ja kiinnitti syyttäjien huomiota valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteoikeuteen julkaistun viestin sisältöön perustuvissa, virallisen syytteen alaisissa rikoksissa.

Uudelleen ratkaistavaksi otetuista viidestä asiasta kolmessa (SY/3517/2025, SY/3515/2025 ja SY/3510/2025) apulaisvaltakunnansyyttäjä jätti syytteet
nostamatta. Yhdessä asiassa (SY/3508/2025) hän hylkäsi tutkinnanjohtajan tekemän esitutkinnan rajoittamisesityksen. Yhdessä asiassa (SY/3511/2025) epäillyn rikoksen syyteoikeus oli vanhentunut, joten esitutkinnan toimittamiseen ei ollut enää edellytyksiä. 

Asiat eivät edellyttäneet muita toimia.