Esitutkinnan rajoittaminen, päätöksen perusteleminen, ei näyttöä -peruste, vähäisyysperuste

Annettu 10.2.2026, dnro SY/1608/2025

Aluesyyttäjä oli tehnyt esitutkinnan rajoittamispäätöksen keskeisenä perustelunaan se, että aluehallintoviraston tarkastajan lyhyesti havainnoima kohdehenkilön toiminta ei ollut osoittanut, että kyseessä olisi ollut laiton työskentely. Kyseinen rikosepäily oli ollut rikoslain 47 luvun 6 a §:n mukainen luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän käsityksen mukaan esitutkinnan rajoittamista harkittaessa olisi pitänyt arvioida seuraavia seikkoja: 1) Oliko tarkastajan havainnon perusteella syntynyttä rikosepäilyä tukevan näytön saaminen niin epätodennäköistä, että syyttäjä jättäisi syytteen nostamatta näytön puuttumisen perusteella, jos esitutkinta vietäisiin loppuun, ja 2) oliko epäilty rikos niin vähäinen, että syyte jäisi sen vuoksi nostamatta, vaikka tutkinta vietäisiin loppuun.

Asiakirjoista ei ilmennyt, että mitään sellaisia tutkintatoimia olisi tehty, että niillä olisi voitu saada selvitystä epäillystä menettelystä. Ei näyttöä -perusteinen esitutkinnan rajoittaminen kuitenkin edellyttää todennäköisyyttä, että jo tehtyjen esitutkintatoimien perusteella syyttäjä jättäisi syytteen nostamatta. 

Apulaisvaltakunnansyyttäjän käsityksen mukaan pelkkä olettama ei riitä siihen, ettei kohtuudella tehtävissä olevilla tutkintatoimilla saataisi selvitystä epäillystä rikoksesta.

Pelkän laittomaan työskentelyyn viittaavan havainnon perusteella ei ollut mahdollista päätellä epäillyn rikoksen olevan tyypilliseen laittomaan työskentelyyn verrattuna niin vähäinen, että esitutkinnan voisi rajoittaa vähäisyysperusteella. 

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei ottanut päätöstä uudelleen ratkaistavaksi, koska esitutkinnan jatkaminen olisi ollut tarkoituksetonta syyteoikeuden pian tapahtuvan vanhenemisen vuoksi. Ohjaavana käsityksenään apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti syyttäjän huomiota esitutkinnan rajoittamisperusteiden arviointiin edellä mainitulla tavalla.