Annettu 9.6.2011, dnro 87/21/11
Kihlakunnansyyttäjän ratkaisun mukaan vastaaja oli todennäköisesti syyllistynyt petokseen siten, että hän oli erehdyttänyt työttömyyskassaa maksamaan hänelle työttömän päivärahaa 2.263 euroa aiheuttaen siten työttömyyskassalle taloudellista vahinkoa. Kihlakunnansyyttäjä oli oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:n 1 kohdan nojalla tehnyt seuraamusluonteisen syyttämättäjättämispäätöksen rikoksen vähäisyyden perusteella. Päätöksen mukaan tekoa voitiin kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon, että erehdytetty taho oli työttömyyskassa, jonka keskeinen tehtävä on etuuksien myöntäminen jäsenilleen, ja rikoksella aiheutettu vahinko on saatu perittyä takaisin. Kihlakunnansyyttäjän tietoon saatettu käsitys, jonka mukaan työttömyyskassat maksavat työttömille työnhakijoille työttömyyspäivärahaa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Työttömille tarkoitettujen sosiaalietuuksien vilpillinen hankkiminen on omiaan murentamaan järjestäytyneen hyvinvointiyhteiskunnan perusteita. Työttömyyspäivärahan vilpillisen hakemisen moitittavuutta ei vähennä se, että työttömyysetuuksien myöntäminen ja maksaminen on järjestetty tapahtumaan työttömyyskassassa, jonka jäsen vilppiin syyllistynyt henkilö on. Syyttämättäjättämispäätöksessä tarkoitettua tekoa ei voida pitää vähäisenä sillä perusteella, että teko on kohdistunut työttömyyskassaan.
Tässä tapauksessa syyteoikeus oli kantelua käsiteltäessä vanhentunut. Epäillystä rikoksesta oli kulunut lähes viisi vuotta, kun esitutkintapöytäkirja oli toimitettu kihlakunnansyyttäjälle. Tapahtumista ja rikoksesta epäillyn kuulustelusta kuluneen pitkän ajan johdosta asiassa olisi ollut perusteet seuraamusluonteisen syyttämättäjättämispäätöksen tekemiseen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 §:n 1 kohdan nojalla kohtuusperusteella. Kihlakunnansyyttäjä ei ollut päätynyt virheelliseen lopputulokseen tehdessään asiassa seuraamusluonteisen syyttämättäjättämispäätöksen.
