Hyppää sisältöön

Raiskaus, pakottaminen sukupuoliyhteyteen, asianomistajan kertomuksen uskottavuus, näytön arviointi

Syyttäjälaitos
Julkaisuajankohta 23.8.2013 9.51
Uutinen

Annettu 9.3.2012, dnro 475/21/11

Esitutkinnassa mieshenkilön epäiltiin väkivallalla pakottaneen asianomistajan ryhtymään seksuaaliseen tekoon sekä alistumaan seksuaalisen teon kohteeksi, mitkä teot olennaisesti loukkasivat asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Kihlakunnansyyttäjä jätti syytteen nostamatta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon näytön riittämättömyyden vuoksi. Syyttäjän mukaan asianosaisten kertomukset olivat ristiriitaiset ,eikä todistajien kertomuksista ollut saatavissa rikosepäilyä tukevaa näyttöä. Epäillyn syyllistymisestä rikokseen oli vain asianomistajan häntä koskevan lääkärinlausunnon mukaan uskottava kertomus.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä arvioi näyttöä toisin ja piti päätöksestään ilmenevien seikkojen perusteella asianomistajan kertomusta vastaajan kertomusta uskottavampana.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan epäilty teko täytti raiskauksen tunnusmerkistön. Käytetyn väkivallan vähäisyydestä huolimatta tekoa ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä.

Asianosaisten kertomusten uskottavuuden lopullinen arviointi tuli tapahtua oikeudessa, jossa voitiin odottaa saatavan lisäselvitystä asiaan. Syyte raiskauksesta määrättiin nostettavaksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan syytteen nostaminen ja asian käsitteleminen oikeudessa olisi ollut perusteltua. Kihlakunnansyyttäjä ei kuitenkaan ollut ylittänyt harkintavaltaansa eikä asia tältä osin antanut aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin.

Ratkaisu