Annettu 30.4.2009, dnro 5/41/08
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kiinnittänyt kihlakunnansyyttäjän huomiota syyteharkinnan joutuisuuteen ja siinä asioiden keskinäiseen kiireellisyysjärjestykseen sekä asianmukaisen päätösperusteen valintaan. Esitutkinta oli kokonaisuudessaan kestänyt lähes neljä vuotta ja saapunut syyttäjänvirastoon 29.3.2007. Esitutkinnan jälkeisessä rikosasian käsittelyssä tulee asian kiireellisyyttä harkittaessa ottaa huomioon se, kuinka kauan asia on jo viipynyt. Pitkään esitutkinnassa syystä tai toisesta ollut asia on käsiteltävä mahdollisimman nopeasti syyteharkinnassa, mistä syyttäjä oli oman selvityksensä mukaan ollut tietoinen.
Kihlakunnansyyttäjä oli 26.2.2009 tehnyt viisi päätöstä syyttämättä jättämisestä. Esitutkinnassa mukana olosta ja esitutkinnan kestosta huolimatta syyteharkinta oli kestänyt lähes 2 vuotta, mitä oli pidettävä liian pitkänä.
Valtakunnansyyttäjä oli määrännyt kihlakunnansyyttäjälle hänen avainsyyttäjätehtäväänsä liittyviä vaativia erityistehtäviä, minkä vuoksi hän ei ollut voinut suorittaa syyteharkintaa alun perin ennakoimanaan aikana kevään 2008 kuluessa. Sen sijaan syksyllä 2008 kihlakunnansyyttäjälle oli sekä järjestetty aikaa hänen erityisalaansa liittyvien juttujen syyteharkinnan tekemiseksi että siirretty pois muita vanhimpia asioita. Tästä huolimatta hän ei ollut saanut kantelun kohteena olevan asian syyteharkintaa valmiiksi edes lupaamaansa tammikuun 2009 loppuun mennessä, saati jo vuoden 2008 aikana apulaisvaltakunnansyyttäjän nimenomaisesta toivomuksesta huolimatta.
Syyttämättäjättämispäätösten päätösperusteena tulee käyttää pääasiallisinta perustetta ja sen tulee liittyä päätökseen merkittyyn rikosnimikkeeseen. Nyt osaa päätöksistä saattoi lukea myös niin, että ympäristön turmelemisen syyteoikeus oli vanhentunut, vaikka varsinaisena perusteena oli ollut, ettei esitutkinnassa ollut löytynyt näyttöä siitä, että epäillyt olisivat syyllistyneet rikoksiin.
