Annettu 11.6.2007, dnro 152/21/07
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyteoikeuden vanhentumista koskeviin säännöksiin ja syyttäjän velvollisuuteen perustella syyttämättäjättämispäätökset selkeästi. Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt saman henkilön syyksi epäillystä samasta tekokonaisuudesta useita eri syyttämättäjättämispäätöksiä eri rikosnimikkeiden osalta, mikä oli omiaan vaikeuttamaan selkeän kuvan saamista syyteharkintaratkaisun perusteista. Yhdessä syyttämättäjättämispäätöksessä oli virheellisesti arvioitu kahta tekoa vain työsyrjinnän osalta ja todettu syyteoikeuden olevan vanhentunut, vaikka tekoja olisi kuulunut arvioida myös epäillyn virkarikoksen osalta, jonka syyteoikeus ei ollut vanhentunut. Toisessa epäiltyä työturvallisuusrikosta koskevassa syyttämättäjättämispäätöksessä oli harhaanjohtavasti esitetty, että tapahtumia voitiin arvioida vain viimeisen kahden vuoden ajalta. Kuitenkin työturvallisuusrikoksen osalta tämä riippui siitä, oliko viimeisen kahden vuoden aikana tehty rikollinen teko ja jos oli, muodostiko se yhdessä aiemmin tehtyjen tekojen kanssa sillä tavoin yhtenäisen asiallisen ja ajallisen kokonaisuuden, että tekoja on luonnollisen katsantokannan mukaan pidettävä yhtenä rikoksena, jonka viimeisestä teosta syyteoikeuden vanhentumisaika on laskettava. Lisäksi väitetyn työturvallisuusrikoksen käsittäviä kahta vuotta vanhempia tekoja olisi tullut arvioida myös epäillyn virkarikoksen osalta, jonka syyteoikeus ei ollut vanhentunut.
