Syyttäjän vaihtuminen, syyttäjän itsenäisyys ja riippumattomuus, ns. syyttäjästä vapaa juttu
Annettu 19.6.2013, dnro 85/41/12
Käräjäoikeus oli sijoittanut istuntopäivälle syyteasian, jonka oli nostanut toinen syyttäjä kuin se, jonka tehtävänä oli huolehtia syytteiden ajamisesta kyseisenä istuntopäivänä. Istuntopäivää hoitava syyttäjä kieltäytyi ajamasta syytettä katsoen, että häneltä puuttui toimivalta ajaa toisen syyttäjän nostamaa syytettä ilman tämän syyttäjän antamaa suostumusta. Pääkäsittely jouduttiin tämän vuoksi peruuttamaan ja sille määräämään uusi ajankohta. Vastaaja oli nuori henkilö, joten pääkäsittely piti järjestää ROL 5:13:n tarkoittamalla tavalla 30 päivän kuluessa asian vireille tulosta. Edellä mainitun johdosta kiireellisyysvaatimus jäi toteutumatta.Apulaisvaltakunnansyyttäjä tutki syyttäjän menettelyn käräjäoikeuden laamannin toimittaman kirjoituksen johdosta. Tapauksessa oli ollut kysymys yksinkertaisesta rikosasiasta, jossa vastajana ollut nuori henkilö oli esitutkinnassa tunnustanut rikosepäilyn oikeaksi. Syytteen nostanut syyttäjä oli liittänyt syytteeseensä merkinnän siitä, että muukin syyttäjä kuin syytteen nostanut syyttäjä voi ajaa syytettä tuomioistuimessa. Syytteen ajamisesta kieltäytynyt toinen syyttäjä ei ollut havainnut tätä merkintää.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että syyttäjä, jolle tietty rikosasia on jaettu ratkaistavaksi, päättää itsenäisesti ja riippumattomasti syyteharkintaratkaisun sisällöstä. Jos kyseinen syyttäjä päättää nostaa syytteen, toinen syyttäjä ei voi ottaa ajaakseen puheena olevaa syytettä ilman syytteen nostaneen syyttäjän suostumusta. Vain valtakunnansyyttäjä voi vapauttaa syyttäjän asian hoitamista koskevasta tehtävästään ottamalla asian omaan ratkaisuvaltaansa erityissäännöksen perusteella. Tämä järjestely on syyttäjän itsenäisyyden ja riippumattomuuden kannalta periaatteellisesti erittäin merkityksellinen, koska muutoin syyttäjän lakiin perustuva itsenäisyys ja riippumattomuus voitaisiin vesittää esimerkiksi siirtämällä asia tarkoitushakuisesti pois alkuperäiseltä syyttäjältä sellaiselle syyttäjälle, joka mahdollisen epäasiallisen vaikutuksen johdosta perusteettomasti muuttaisi alkuperäisen syyttäjän ratkaisua.
Jos syytteen nostanut syyttäjä on liittänyt nostamaansa syytteeseen merkinnän siitä, että muukin syyttäjä kuin hän itse voi ajaa syytettä, estettä syyttäjänvaihdokselle ei luonnollisestikaan ole. Tällainen merkintä (josta usein käytännössä käytetään sanontaa "syyttäjästä vapaa asia" tms.) merkitsee asiallisesti sitä, että syytteen nostanut syyttäjä antaa suostumuksensa sille, että toinen syyttäjä kuin hän itse huolehtii syytteen ajamisesta tuomioistuimessa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi istuntopäivää hoitaneen syyttäjän menetelleen virheellisesti, kun hän oli laiminlyönyt riittävän asiaan perehtymisen tältä osin. Riittämättömän ja huolimattoman asiaan perehtymisen seurauksena häneltä oli jäänyt havaitsematta, että syytteen nostanut syyttäjä oli antanut suostumuksensa sille, että toinen syyttäjä ajaa syytettä tuomioistuimessa. Huolellisempi asiaan perehtyminen olisi osoittanut, ettei hänellä ollut ollut perustetta kieltäytyä syytteen ajamisesta kyseisessä tilanteessa. Syyttäjän menettely on aiheuttanut haittaa käräjäoikeudelle ja kyseisen rikosasian asianosaiselle. Syyttäjän huomiota kiinnitettiin asiaan vastaisen varalle.
