Sodankylässä työskentelevällä Anita Haapakoskella on pitkä ja monipuolinen ura. Työ rikosasioiden nopeassa käsittelyssä ja etätyöt antoivat konkarille uutta virtaa.
Meiltä löytyy yhteishenkeä ja meillä on hyvä tehdä tärkeää työtä osaavien esimiesten tuella, toteaa aluesyyttäjä Anita Haapakoski. Kuva: Jenni Rättyä
Jo opiskeluaikanaan Anita Haapakoski oli asettanut tavoitteekseen saada vakituinen työpaikka napapiirin pohjoispuolelta. Lapin käräjäoikeudessa suoritetun auskultoinnin jälkeen Sodankylän nimismiespiirissä avautui sopivasti apulaisnimismiehen virka, johon kuului muun muassa syyteasioiden hoitaminen. Haapakoski sai paikan.
– Olin tuolloin raskaana, mutta maaherra Asko Oinas oli sitä mieltä, että on hyvä, että Lappiin tehdään lapsia, ja hän allekirjoitti nimityskirjani.
Kun nimismiesjärjestelmä lakkautettiin vuonna 1997, Haapakoski jatkoi uraansa Sodankylässä johtavana kihlakunnansyyttäjänä.
– Halusin syyttäjänvirastoon, koska pidin syyttäjän työstä enemmän kuin poliisipäällikön tai ulosottopäällikön työstä. Seuraavassa organisaatiouudistuksessa en hakeutunut enää johtotehtäviin, koska pidän enemmän syyttäjän perustyöstä kuin hallinnollisista tehtävistä, Haapakoski kertoo.
Merkityksellistä työtä rikosvastuun toteuttajana
Nykyisin Haapakoski työskentelee aluesyyttäjänä Pohjois-Suomen syyttäjäalueella. Hän viihtyy työssään, joka on itsenäistä sekä vaatii ajatustyötä ja ongelmanratkaisutaitoa. Työ on myös vastuullista ja vaikuttavaa.
– Syyttäjän työ on tärkeä osa rikosprosessia. Koen, että teen merkityksellistä työtä rikosvastuun toteuttajana, hän toteaa.
Haapakosken virkapaikka on Rovaniemellä, mutta hän työskentelee Sodankylässä ja on täten Suomen pohjoisin syyttäjä. Koronan myötä lisääntynyt etätyö on poistanut matkustustarpeen lähes täysin. Haapakoski hoitaa etäyhteydellä myös kaikki käräjäoikeuden ja hovioikeuden pääkäsittelyt.
– Nautin siitä, ettei minun tarvitse enää tuhlata aikaa ajamalla autolla paikasta toiseen. Ennen virkamatkat olivat usein varsin raskaita, kun esimerkiksi palasin käräjiltä satojenkin kilometrien päästä iltapimeässä, lumisateessa, väistellen poroja ja hirviä liukkaalla tiellä.
Tavanomaisten rikosten erikoissyyttäjä
Tällä hetkellä Haapakoski toimii rikosasioiden nopeassa käsittelyssä (NOTO), eli hän hoitaa niin sanottuja tavanomaisia rikosasioita. Näitä ovat esimerkiksi rattijuopumus- ja liikennerikokset sekä vähäisemmät omaisuus- ja väkivaltarikokset. Pohjoisessa NOTO-jutut ratkaistaan yleensä alle kahdessa viikossa.
– Teen syyteharkintaratkaisuja ja toimin syyttäjänä istunnoissa. Lisäksi teen esitutkinnan rajoittamispäätöksiä tutkinnanjohtajien esityksestä ja annan pikahaasteita. NOTOssa haastehakemuksia ja syyttämättäjättämispäätöksiä valmistuu useita päivässä. Nautin saadessani paljon näkyvää aikaan, Haapakoski kuvailee työtään NOTOssa.
On ehkä yllättävää, että hänen kaltaisensa kokenut syyttäjä viihtyy nykyisessä toimenkuvassaan. NOTOa kun on helposti pidetty aloittelevan syyttäjän tehtävänä, koska käsiteltävät rikosasiat ovat nopeasti ratkaistavia. Haapakoski on kuitenkin kokenut tehtävän mielekkääksi.
– Suhtauduin aluksi itsekin hieman varauksella siihen, että siirtyisin nopeaan käsittelyyn lähes kaiken kokeneena, eläkeikää lähestyvänä syyttäjänä. Yllättäen kävikin niin, että siirtyminen tavanomaisten juttujen ratkaisemiseen yhdistettynä etätyöhön sai minut uuteen vauhtiin ja jaksamiseen.
Haapakoski kokee, että tässä tehtävässä hän voi hyödyntää pitkää kokemustaan, sillä NOTOssa työtavat pitää muokata sellaisiksi, että valtaosa koko syyttäjäalueen syyteasioista voidaan hoitaa muutaman syyttäjän ja sihteerin voimin.
Haapakosken mukaan nopeassa käsittelyssä syyttäjältä vaaditaan erityisesti kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja käyttää eri seuraamusvaihtoehtoja tarkoituksenmukaisesti. Myös tietynlaista suurpiirteisyyttä tarvitaan, jotta asiat saadaan joutuisasti ja sulavasti päätökseen.
– Työ NOTOssa vaatii jatkuvaa kehittämistä, sidosryhmäyhteistyötä ja luovaa ajattelua. Ajattelen olevani tavanomaisten rikosten erikoissyyttäjä. Olen ylpeä työstäni, Haapakoski toteaa.
Poroja, kullankaivuuta ja metsästysrikoksia
Suomen pohjoisimman syyttäjäalueen rikosasioissa on omat erityispiirteensä. Haapakoski on käsitellyt esimerkiksi asiaa, joka koski saamelaisten kalastusoikeuksia Tenojoen vesistössä. Mieleenpainuva oli myös tapaus, joka koski kullankaivuuta Lemmenjoen kansallispuistossa. Siinä hovioikeus teki katselmuksen paikan päälle.
– Siinä ei auttanut muu kuin laittaa asiakirjat rinkkaan, rinkka selkään ja kävellä kairaan. Seuraavana päivänä kävelimme toiselle kaivospiirille. Yöpymisen sain järjestettyä itselleni erääseen poromiesten kämppään. Hovioikeus yöpyi alueen ainoassa varaustuvassa, Haapakoski muistelee.
Lapissa hän on saanut runsaasti kokemusta erilaisten metsästysrikosasioiden hoitamisesta. Hän on ollut mukana myös työryhmässä, joka on luonut törkeää metsästysrikosta koskevia säännöksiä.
– Suurpetojen salakaatoasiat ovat usein työläämpiä hoidettavia kuin ihmisiin kohdistuvat henkirikokset, joita niitäkin on riittänyt pohjoisella alueella.
Oman leimansa pohjoisen juttuihin antavat luonnollisesti myös porot.
– Lapissa lienee enemmän poroja kuin ihmisiä. Poro voidaan anastaa tappamalla se ja viemällä pois. Poro voidaan anastaa myös leikkaamalla sen korviin toisen henkilön poromerkki, jolloin toteutuu myös väärennysrikos. Poronhoitolaki on vanha, ja sen tulkinta on aiheuttanut eräitäkin harmaita hiuksia, Haapakoski kuvailee.
Lapissa syyttäjän työhön kuuluu toisinaan yhteistyö naapurivaltioiden viranomaisten kanssa. Haapakosken uralle on sattunut esimerkiksi linnunmunien salakuljetusjuttu. Siinä päädyttiin lähettämään syytepyyntö Norjaan, jossa hoidettiin myös Suomen puolella tapahtunut luonnonsuojelurikos. Venäjällä Haapakoski on käynyt neuvottelemassa virka-avusta laitonta maahantuloa koskevassa asiassa.
Pohjois-Lapin erityispiirteenä voidaan pitää myös sitä, ettei siellä ole juuri myymälävarkauksia, moottorikulkuneuvon käyttövarkauksia ynnä muita kaupungeille tyypillisiä massarikoksia.
Mistä on hyvä syyttäjä tehty?
– Huolellisuus, tarkkuus, päätöksentekokyky, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, vastuullisuus, paineensietokyky, esiintymistaito, kielitaito, rohkeus, itsenäisyys, riippumattomuus…. Haapakoski luettelee pitkän listan ominaisuuksia, joita hyvällä syyttäjällä hänen mielestään on. Listaa voisi kuulemma vielä jatkaakin.
Haapakosken mukaan syyttäjän ura ei ole oikea valinta, jos asioihin suhtautuu liian tunnepitoisesti.
– Elämän raadollisuus tulee tässä työssä väistämättä esille. Mielestäni syyttäjä tarvitsee kykyä ottaa asiat asioina suuremmin tunteilematta.
Jos syyttäjän työ kiinnostaa, Haapakoski kannustaa hakemaan rohkeasti paikkoja. Toisin kuin Haapakosken uran alussa, nykyisin perehdytys on hyvin järjestetty, ja kollegoilta saa aina apua.
– Meiltä löytyy yhteishenkeä ja meillä on hyvä tehdä tärkeää työtä osaavien esimiesten tuella.
Jos työ käy raskaaksi, Haapakoski palautuu harrastusten avulla. Hän on huomannut, että etenkin etätyössä on vaarana, että liikunta jää liian vähäiseksi ja työpäivät pitenevät huomaamatta. Haapakosken harrastuksia yhdistää ulkoilma: Hän on harrastanut jo pitkään muun muassa metsästystä, kalastusta ja kullankaivuuta.
– Myös vanhemmuus, isovanhemmuus, puoliso ja ystävät tuovat merkitystä elämään ja saavat unohtamaan työasiat, Haapakoski summaa.
Rikosasioiden nopea käsittely (NOTO)
• NOTOssa käsitellään sellaiset syyteharkinta-asiat ja esitutkinnan rajoittamisesitykset, jotka ovat nopeasti ratkaistavissa ja joiden ratkaiseminen ei vaadi syyttäjältä aineistoon tutustumisen lisäksi mainittavaa oikeudellista pohdintaa taikka erityisosaamista.
