Annettu 26.7.2019, dnro 255/21/19
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta asiassa, joka koski laitonta uhkausta. Kysymyksessä oli tekstiviestein ja puhelimitse tehdyt asianomistajan henkeen ja terveyteen kohdistuneeksi epäillyt uhkaukset. Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt lopettaa esitutkinnan esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisella ei näyttöä -perusteella. Tutkinnanjohtaja oli tehnyt esityksen syyttäjälle tilanteessa, missä teon tekijäksi epäillylle henkilölle ei vielä oltu varattu tilaisuutta edes alustavasti ottaa kantaa rikosepäilyyn.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnan voi lopettaa näytön puuttumiseen nojaavalla rajoittamispäätöksellä vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Lisänäytön saamisen tulee silloin olla tiedossa olevien seikkojen perusteella arvioituna varsin epätodennäköistä ja käytännössä lisänäytön hankkimisyritysten myös suuritöisiä. Tapauksessa etukäteisarvio saatavissa olevan näytön mahdollisesta riittävyydestä oli tehty liian aikaisessa vaiheessa, sillä riidanalaisista seikoista oli saatavissa lisäselvitystä.
