Hyppää sisältöön

Esitutkinnan rajoittaminen, ei näyttöä -peruste, kotirauhan rikkominen

Syyttäjälaitos
12.5.2021 10.28
Uutinen

Annettu 29.4.2021, asianumero 012/21/21

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kumosi aluesyyttäjän päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta ei näyttöä -perusteella epäiltyä kotirauhan rikkomista koskevassa asiassa. Hän määräsi esitutkinnan aloitettavaksi uudelleen, koska asiaa koskevassa kantelussa oli tullut ilmi uusia seikkoja.

Aluesyyttäjä oli perusteluissaan viitannut tutkinnanjohtajan rajoittamisesitykseen, jonka mukaan asiassa ei ollut saatu näyttöä siitä, että rikoksesta epäillyn tarkoituksena olisi ollut häiritä ilmoittajan kotirauhaa.

Aluesyyttäjä oli kantelun johdosta antamassaan selvityksessään todennut, että menettelystä oli epäilemättä aiheutunut häiriötä. Menettelyä oli kuitenkin rikoksesta epäillyn henkilön kertomuksen perusteella pidettävä suhteellisen vähäisenä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen mielestä ainakin asianomistajan kuulemisella olisi saatavissa lisäselvitystä joko rikosepäilyn puolesta tai sitä vastaan. Hän katsoi myös, että epäillyn teon rangaistavuus ei edellyttäisi tarkoitustahallisuutta siten kuin aluesyyttäjän päätöksessä oli todettu. Rangaistavuuteen riittäisi alempikin tahallisuuden aste.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi vielä, että syyttäjän harkintavalta rajoittuu tutkinnanjohtajan esittämän rajoittamisperusteen arvioimiseen. Koska tutkinnanjohtajan esittämä rajoittamisperuste oli tässä tapauksessa ollut prosessuaalinen ei näyttöä -peruste, ei epäillyn teon mahdollisella vähäisyydellä ollut tapauksessa välitöntä merkitystä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen saattoi ohjaavan käsityksensä aluesyyttäjän tietoon vastaisen varalle.