Hyppää sisältöön

Esitutkinnan rajoittaminen, ei näyttöä -peruste, petos

Syyttäjälaitos
Julkaisuajankohta 8.8.2022 9.27
Uutinen

Annettu 4.8.2022, dnro 162/21/21

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kumosi aluesyyttäjän tekemän ei näyttöä -perusteisen päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta ja hylkäsi tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen. 

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen mielestä päätelmät siitä, ettei riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi varsin todennäköisesti saataisi, oli tehty asian laatuun nähden liian aikaisessa vaiheessa. 

Asiassa oli kyse siitä, että asuinhuoneiston vuokralaisen oli epäilty kirjoittaneen huoneiston vuokrasopimukseen erehdyttämistarkoituksessa väärän henkilötunnuksen loppuosan. Epäilty oli kiistänyt tahallisen erehdyttämistarkoituksen ja kertonut kirjoittaneensa vahingossa vuokrasopimukseen hiljattain menehtyneen äitinsä henkilötunnuksen loppuosan. 

Esitutkinnassa rikosnimikkeenä oli ollut väärennys. 

Aluesyyttäjä oli hyväksynyt rajoittamisesityksen. Hän oli katsonut päätöksessään, että riippumatta siitä, arvioidaanko tekoa väärennyksenä vai petoksena, olisi jo tehtyjen esitutkintatoimien perusteella varsin todennäköistä, että syyttäjä jättäisi syytteen nostamatta.  
    
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi, että epäilty menettely voisi täyttää petoksen tunnusmerkistön, jos kyseessä olisi tahallinen erehdyttäminen. Esitutkinnassa rikosnimikkeenä ollut väärennys ei sen sijaan voinut tulla kyseeseen, sillä itse asiakirja ei ollut väärennysrikoksen edellyttämin tavoin väärä eikä väärennetty.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen katsoi, ettei esitutkinnassa ollut tehty riittäviä toimia petoksen tunnusmerkistön mukaisen tahallisen erehdyttämisen selvittämiseksi. Epäillyltä ei ollut kysytty kantelijan esittämästä väitteestä, jonka mukaan hän olisi antanut väärän henkilötunnuksen myös seuraavan asuntonsa vuokranantajalle. 

Jos epäilty menettely olisi kantelijan väittämällä tavalla toistunut, tällä voisi olla apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen mukaan merkitystä menettelyn tahallisuuden arvioinnissa.

Selvitystä epäillystä tahallisesta erehdyttämisestä oli apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen mukaan vieläkin saatavissa, ainakin epäillyn tarkemmalla kuulemisella ja mahdollisesti myös hänen väitettyä uutta vuokranantajaansa kuulemalla. Lisänäytön hankkiminen esimerkiksi edellä tarkoitetuin tavoin ei oletettavasti myöskään olisi erityisen suuritöistä.  

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi, että syyttäjän päätös oli tehty puutteellisen esitutkintamateriaalin perusteella. Vaikka varmuutta syytteen nostamisen edellyttämän näytön saamisesta ei ole, esitutkintaa ei yleensä tule lopettaa ei näyttöä -perusteisella rajoittamispäätöksellä, jos käytettävissä on mahdollisia tutkintatoimia rikosepäilyn selvittämiseksi.  
    
Vaikka apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen päätyi eri ratkaisuun kuin aluesyyttäjä, hän katsoi, että aluesyyttäjä oli toiminut harkintavaltansa rajoissa.