Annettu 9.8.2022, dnro 180/21/21
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kumosi aluesyyttäjän tekemän ei näyttöä -perusteisen esitutkinnan rajoittamispäätöksen ja aluesyyttäjän tekemät päätökset esitutkinnan uudelleen aloittamatta jättämisestä sekä hylkäsi tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen mielestä päätelmät siitä, ettei riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi varsin todennäköisesti tultaisi saamaan, oli tehty asian laatuun nähden liian aikaisessa vaiheessa ottaen huomioon erityisesti myös epäillyn erehdyttämisen seurauksena asianomistajalle väitetysti aiheutuneen taloudellisen vahingon huomattava määrä.
Asiassa oli kysymys siitä, että asianomistajan entisen aviopuolison oli epäilty avioliiton aikana erehdyttäneen asianomistajaa lainaamaan hänelle rahaa ulosottovelkojen, lainojen ja muiden laskujen maksamista varten antamalla asianomistajalle erehdyttäviä tietoja maksukyvystään. Väitettyjä lainoja ei ollut asianomistajan mukaan maksettu lainkaan sovitun mukaisesti takaisin. Epäilty oli kiistänyt epäillyn rikoksen, mutta tarkempia kiistämisen perusteita ei ollut esitutkinnassa selvitetty.
Aluesyyttäjä oli hyväksynyt rajoittamisesityksen ja katsonut päätöksessään olevan varsin todennäköistä, että mikäli esitutkinta toimitettaisiin loppuun, syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta sillä perusteella, ettei asiassa ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei aluesyyttäjän arvion mukaan vaatinut esitutkinnan jatkamista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen katsoi, ettei asiassa ollut selvitetty riittävästi epäiltyä tahallista erehdyttämistä koskevien asianomistajan yksilöityjen väitteiden paikkansapitävyyttä eikä epäillyn kantaa niihin. Riittävää selvitystä ei ollut ainakaan siitä, oliko epäilty lainannut asianomistajalta tämän ilmoittamat rahasummat ja oliko hän jättänyt ne maksamatta takaisin sovitusti asianomistajan väittämin tavoin ja jos, niin mistä syystä sovitut takaisinmaksut oli laiminlyöty. Epäillyn erehdyttämisen selvittämisessä tuli apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen mukaan huomioida paitsi maksukykyyn myös maksuhaluun liittyvä erehdyttäminen. Esimerkiksi toistuva sovitun mukaisten takaisinmaksujen laiminlyöminen saattaisi ilmentää maksuhaluttomuutta, vaikka maksukykyä olisikin.
Selvitystä edellä tarkoitetuista seikoista oli apulaisvaltakunnan sijaisen mukaan saatavissa ainakin osapuolten kuulusteluilla. Vasta lisäselvityksen jälkeen olisi mahdollista riittävän luotettavasti arvioida sitä, onko kyseessä ollut petosrikossäännöksessä tarkoitettu tahallinen erehdyttäminen.
Lisänäytön hankkimisella voitiin apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen mukaan olettaa saatavan lisäselvitystä joko rikosepäilyn puolesta tai sitä vastaan. Lisänäytön hankkiminen esimerkiksi osapuolten kuulusteluilla ei oletettavasti myöskään olisi erityisen suuritöistä.
Vaikka apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen päätyi eri ratkaisuun kuin aluesyyttäjä, katsoi hän aluesyyttäjän kuitenkin toimineen harkintavaltansa rajoissa.
