Esitutkinnan rajoittaminen, ei näyttöä -peruste, syyttäjän toimivalta, päätösten perusteleminen
Annettu 31.3.2023, dnro SY/468/2023
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kumosi aluesyyttäjän tekemät, ei näyttöä -perusteiset esitutkinnan rajoittamispäätökset ja hylkäsi tutkinnanjohtajan niihin liittyneet rajoittamisesitykset. Päätelmät siitä, ettei riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi varsin todennäköisesti saataisi, oli tehty liian aikaisessa vaiheessa esitutkintaa.
Asianomistajaa ja epäiltyä ei ollut kuulusteltu rikosepäilyjen selvittämiseksi. Myöskään muuta saatavissa ollutta selvitystä ei ollut hankittu. Lisäselvitystä oli kuitenkin vieläkin mahdollista hankkia. Vasta aikaisintaan tämän jälkeen olisi mahdollista arvioida asianmukaisesti, oliko esitutkinnan rajoittamisille lain mukaisia edellytyksiä.
Ei näyttöä -perusteella rajoitetun, epäiltyä vahingontekoa koskeneen esitutkinnan osalta tahallinen vahingontekorikos ei voinut tulla lähtökohtaisestikaan kyseeseen. Siksi syyttäjä ei rikosepäilyn puuttuessa ollut esitutkintalain 3 luvun 10 §:n nojalla toimivaltainen tekemään esitutkinnan rajoittamispäätöstä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi, että aluesyyttäjä oli menetellyt virheellisesti, kun hän oli päättänyt lopettaa esitutkinnat ei näyttöä -perusteisilla esitutkinnan rajoittamispäätöksillä, vaikka käytettävissä olisi ollut vähäisellä vaivalla tehtäviä tutkintatoimia rikosepäilyjen selvittämiseksi.
Aluesyyttäjä oli menetellyt virheellisesti myös päättäessään lopettaa esitutkinnan siltä osin kuin oli kyse tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksessä epäiltynä vahingontekona käsitellystä menettelystä, vaikka syyttäjällä ei ollut edellä todetusti toimivaltaa esitutkinnan päättämiseen.
Lisäksi aluesyyttäjä oli menetellyt virheellisesti, kun hän oli perustellut ei näyttöä- ja vähäisyysperusteiset esitutkinnan rajoittamispäätöksensä puutteellisesti. Aluesyyttäjä oli todennut päätöksissään ainoastaan, että hän hyväksyy tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen, eikä päätöksistä ilmennyt asianosaisten oikeusturvan kannalta riittävän selkeästi se, millä perusteella aluesyyttäjä oli ratkaisuihinsa päätynyt.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kiinnitti vastaisen varalta aluesyyttäjän huomiota siihen, että syyttäjän tulee hylätä tutkinnanjohtajan rajoittamisesitys, jos käytössä on mahdollisia tutkintatoimia rikosepäilyn selvittämiseksi – samoin silloin, kun on selvää, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta.
Aluesyyttäjän huomiota kiinnitettiin vastaisen varalta myös päätösten perustelemiseen lain edellyttämällä tavalla.