Esitutkinnan rajoittaminen, ei näyttöä -peruste, vainoaminen

Annettu 24.8.2022, 196/21/21

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi aluesyyttäjän tekemät ei näyttöä -perusteiset esitutkinnan rajoittamispäätökset ja hylkäsi tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan syytekynnyksen ylittymättä jäämistä voitiin arvioida riittävän luotettavasti vasta sitten, kun rikoksesta epäiltyjen henkilöiden kannat rikosepäilyyn oli selvitetty. 

Asiassa oli kysymys siitä, että asianomistajien naapureiden oli epäilty syyllistyneen vainoamiseen asianomistajia uhkailemalla, tarkkailemalla ja muilla tavoin. Epäilty vainoaminen liittyi jo pidempään jatkuneeseen naapuririitaisuuteen, jossa molemmat osapuolet olivat tehneet toisistaan rikosilmoituksia. Tapahtumakokonaisuutta oli käsitelty aiemmin myös käräjillä, jolloin kantelun kohteena olleen asian toinen asianomistaja oli tuomittu kantelun kohteena olleen asian epäiltyihin kohdistuneesta vainoamisesta. 

Aluesyyttäjä oli hyväksynyt tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen ja katsonut päätöksissään, että vaikka kaikki epäillyn rikoksen selvittämiseksi kohtuudella vaadittavat ja tehtävissä olevat esitutkintatoimet suoritettaisiin, tulisi hän varsin todennäköisesti jättämään syytteen nostamatta, koska riittävää näyttöä ei saataisi. Aluesyyttäjä oli perustellut päätöksiään myös sillä, että käräjäoikeudessa oli jo ollut vireillä osapuolten välinen rikosasiakokonaisuus ja samankaltaisista asioista oli tehty jo aikaisemmin ratkaisu esitutkinnan rajoittamisesta. Aluesyyttäjän mukaan nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ollut luotettavaa ulkopuolista näyttöä tapahtumista. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei aluesyyttäjän arvion mukaan vaatinut esitutkinnan jatkamista.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että tiedossa olevan rikoksesta epäillyn henkilön kanta rikosepäilyyn tulee yleensä selvittää kulloinkin kyseessä olevan rikosepäilyn edellyttämällä tarkkuudella, ennen kuin ei näyttöä -perusteiseen esitutkinnan rajoittamiseen voidaan päätyä. Vasta tämän jälkeen tiedetään, miltä osin rikosepäilyyn liittyvät tosiseikat ovat riidanalaisia ja siten muun selvityksen hankkimista edellyttäviä. Tässä tapauksessa rikoksesta epäiltyjen kantoja rikosepäilyyn ei ollut selvitetty, eikä rikosepäilyn mahdollinen riidanalaisuus ja muun näytön hankkimisen tarpeellisuus näin ollen ole ollut tiedossa. Syytekynnyksen ylittymättä jäämistä vielä tutkinnan tässä vaiheessa ennen epäiltyjen kantojen selvittämistä ei tämän vuoksi voitu pitää riittävän todennäköisenä.

Epäiltyjen kannat rikosepäilyyn oli apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan vieläkin mahdollista selvittää. Vasta sen jälkeen voitiin arvioida riittävän luotettavasti ei näyttöä -perusteisen esitutkinnan rajoittamisen edellytyksiä. Epäiltyjen kantojen selvittäminen oli kyseisessä tapauksessa lisäksi varsin vähällä vaivalla suoritettavissa oleva tutkintatoimi.  

Vaikka apulaisvaltakunnansyyttäjä päätyi eri ratkaisuun kuin aluesyyttäjä, katsoi hän aluesyyttäjän kuitenkin toimineen harkintavaltansa rajoissa.