Esitutkinnan rajoittaminen, kohtuusperuste

Annettu 6.11.2023, dnro 1979/2023

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi erikoissyyttäjän kohtuusperusteisen päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta ja hylkäsi tutkinnanjohtajan rajoitusesityksen.

Erikoissyyttäjä oli päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta, koska asiaan liittyvästä julkisuudesta oli aiheutunut rikoksesta epäillylle ilmeisen haitallisia vaikutuksia. Oikeudenkäyntiä ja rangaistusta oli tästä syystä pidettävä kohtuuttomina ja tarkoituksettomina. Syyttäjän mukaan mikään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaatinut asian tutkimista.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että julkisuuden vaikutuksia ei voi arvioida esitutkintatoimenpiteitä suorittamatta ja että rikosepäilyyn liittyvä julkisuus voi ylipäätään olla esitutkinnan rajoittamisen perusteena vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Lisäksi apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että tärkeän yleisen ja yksityisen edun arvioinnissa keskeiset oikeudelliset ja näytölliset seikat olivat siinä määrin selvittämättä, ettei harkinnanvaraisen syyttämättäjättämisen edellytysten täyttymistä ollut vielä mahdollista arvioida.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että erikoisyyttäjä oli tehnyt päätöksensä harkintavaltansa rajoissa.