Esitutkinnan rajoittaminen, kustannusperuste, vaaran aiheuttaminen ja kunnianloukkaus

Annettu 17.6.2020, dnro 270/21/20

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti kantelun perustella uudelleen ratkaistavaksi asian, jossa aluesyyttäjä oli päättänyt esitutkinnan rajoittamisesta kustannusperusteella.

Rikosilmoituksen mukaan tuntematon epäilty oli heittänyt kerrostalon parvekkeelta tavaroita kohti asianomistajaa, mutta ei ollut osunut. Lisäksi epäilty oli nimitellyt asianomistajaa. Aluesyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt lopettaa esitutkinnan kustannusperusteella.

Tutkinnanjohtaja oli esittänyt tutkinnan lopettamista myös vähäisyysperusteella.
Aluesyyttäjän päätöksessä arvio tutkinnan jatkamisesta aiheutuvasta työmäärästä oli perustunut olettamukseen, että tekojen selvittäminen olisi vaatinut kyseisen kerrostalon asukkaiden henkilöllisyyksien selvittämisen, usean henkilön kuulustelun ja epäillyn tunnistuksen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, ettei työmäärää koskevassa arvioinnissa ollut huomioitu sitä, että rikosilmoituksessa oli nimetty tietty asunto, josta käsin rikos olisi asianomistajan mukaan tehty. Aineistosta ei käynyt ilmi, että poliisi olisi selvittänyt tai pyrkinyt selvittämään, asuiko kyseisessä asunnossa ilmoittajan antamiin tuntomerkkeihin sopivia henkilöitä tai että asunnon asukkaita olisi puhutettu.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei asiassa ollut edellytyksiä kustannusperusteiseen esitutkinnan rajoittamiseen ainakaan, ennen kuin oli varmistuttu siitä, ettei rikoksesta epäiltyä voitu tavoittaa ilmoittajan antamasta osoitteesta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi aluesyyttäjän päätöksen, ja päätti tutkinnanjohtajan esityksen perusteella lopettaa epäiltyjen rikosten esitutkinnan esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisella vähäisyysperusteella.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että kyseessä oli kaksi lajissaan vähäistä rikosepäilyä. Vaikka vaaran aiheuttaminen on lähtökohtaisesti vakava rikos, oli asianomistajan terveyden vakavan vahingoittumisen todennäköisyys selvityksen mukaan ollut siinä määrin epätodennäköistä, että tekoa voitiin juuri tässä tapauksessa pitää lajissaan poikkeuksellisen lievänä. Odotettavissa olevana mahdollisena seuraamuksena teoista oli sakkorangaistus.