Hyppää sisältöön

Esitutkinnan rajoittaminen, menettely, perusteleminen, uusi seikka, lievä pahoinpitely, vähäisyysperuste, poliisirikos

Syyttäjälaitos
28.5.2021 16.50
Uutinen

Annettu 19.5.2021, asianumero 267/21/20

1. Kantelija oli sähköpostiviestissään arvostellut aluesyyttäjän tekemää vähäisyysperusteista esitutkinnan rajoittamispäätöstä kantelijaan kohdistuneesta epäillystä lievästä pahoinpitelystä, koska kantelijalta ei ollut pyydetty lisäselvitystä aiheutetuista vammoista. Aluesyyttäjä oli kantelijan pyynnöstä toimittanut sähköpostiviestin valtakunnansyyttäjän toimistoon käsiteltäväksi hallintokanteluna.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi ratkaisussaan seuraavaa:

Syyttäjällä on harkintavaltaa sen suhteen, kuinka kattavan selvityksen perusteella hän voi tehdä päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta. Esitutkinta voidaan myös aloittaa esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentin nojalla uudelleen, jos tehdyn rajoittamispäätöksen jälkeen ilmenee uusia seikkoja. Tutkinnassa jo saatujen tietojen perusteella aluesyyttäjä oli toiminut harkintavaltansa rajoissa.

Hyvään virkamiestapaan olisi kuulunut ilmoittaa kantelijalle mahdollisuudesta toimittaa syyttäjälle myöhemmin uutta aineistoa, vaikka kantelijan sähköpostiviesti olikin toimitettu valtakunnansyyttäjän toimistoon. Aluesyyttäjä olisi mahdollisen uuden selvityksen saatuaan arvioinut, olisiko esitutkintalain nojalla ollut perusteltua syytä aloittaa esitutkinta uudelleen. Aluesyyttäjän selvityksestä ei ainakaan ilmennyt, että tästä mahdollisuudesta olisi ilmoitettu.

Esitutkinnan rajoittamispäätöksistä ei riittävän selvästi ilmennyt, mitä rajoittamisperustetta aluesyyttäjä oli kuhunkin epäiltyyn rikokseen soveltanut. Koska syyttäjän harkintavalta rajoittuu tutkinnanjohtajan esittämien rajoittamisperusteiden arvioimiseen, rajoittamispäätöksestä tulee selvästi ilmetä, mitä rajoittamisperusteita syyttäjä on soveltanut.

Tämä ohjaava käsitys saatettiin aluesyyttäjän tietoon vastaisen varalle.

2. Asiassa oli kyse myös siitä, oliko poliisi syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen selvittämällä vapaa-aikanaan kantelijan tekemäksi epäilemäänsä järjestysrikkomusta – samoin siitä, oliko kantelija syyllistynyt niskoitteluun poliisia vastaan kieltäytymällä antamasta tälle henkilötietojaan. Molempien rikosten osalta aluesyyttäjä oli tehnyt ei näyttöä -perusteisen rajoittamispäätöksen.

Tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksessä – jonka aluesyyttäjä oli sellaisenaan hyväksynyt – oli muun ohella todettu, että poliisilla ei ollut ollut toimivaltaa vapaa-aikanaan selvittää kyseistä järjestysrikkomusta sen vähäisyyden vuoksi. Siksi kantelijakaan ei ollut voinut syyllistyä niskoitteluun poliisia vastaan.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti huomiota seuraavaan:

Poliisilla on vapaa-aikanaankin oikeus puuttua havaitsemiinsa rikkomuksiin, vaikka hänen toimimisvelvollisuutensa tällöin koskeekin poliisin hallinnosta annetun lain 15 c §:n mukaan vain vakavampia tilanteita.

Poliisin menettelyssä ei siis väitetyn virka-aseman väärinkäyttämisen osalta ollut kyse rikoksesta. Koska esitutkinnan rajoittaminen voi koskea vain epäiltyä rikosta, asiaa ei olisi tältä osin tullut käsitellä rajoittamismenettelyssä, vaan tutkinnanjohtajan olisi pitänyt itse tehdä päätös esitutkinnan toimittamatta jättämisestä.

Näiden seikkojen vuoksi rajoittamispäätöksen perustelut olivat virheelliset niiltä osin, kuin ne koskivat kantelijan tekemäksi epäiltyä niskoittelua poliisia vastaan. Koska osapuolten kertomukset poikkesivat siinä määrin toisistaan, ei aluesyyttäjän tekemää ei näyttöä -perusteista rajoittamispäätöstä ollut aihetta ottaa uudelleen ratkaistavaksi.

3. Kanteluratkaisun mukaan kantelijalla on edelleen mahdollisuus toimittaa harkintansa perusteella uutta aineistoa tutkinnanjohtajalle tai syyttäjälle sen arvioimiseksi, onko perusteltua syytä aloittaa esitutkinta uudelleen uusien seikkojen pohjalta.