Annettu 10.2.2022, dnro 374/21/20
Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi aluesyyttäjän tietoon ohjaavan käsityksensä esitutkinnan rajoittamista koskevan päätöksen asianmukaisesta perustelemisesta.
Aluesyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt lopettaa epäiltyä törkeää kunnianloukkausta koskevan esitutkinnan ei näyttöä -perusteella (esitutkintalain 3 luku 10 § 2 mom.). Esitutkinta koski oikeudenkäyntiavustajan päämiehensä puolesta esittämiä lausumia oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnin taustalla olivat toisessa oikeudenkäynnissä käsiteltyyn epäiltyyn ampuma-aserikokseen liittyvät tapahtumat.
Aluesyyttäjä oli päätöksessään viitannut ampuma-aserikosasiaa käsitelleen tuomioistuimen antamaan tuomioon tavalla, joka kantelijan mielestä antoi väärän kuvan tuomion sisällöstä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä piti aluesyyttäjän perusteluja epätäsmällisinä: Perusteluista saattoi saada virheellisen käsityksen siitä, missä laajuudessa hovioikeus oli ottanut kantaa ampuma-aserikoksesta syytettynä olleen henkilön oikeuteen pitää hallussaan aseita ja aseen osia.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että aluesyyttäjä olisi voinut muotoilla päätöksensä perustelut viitatuilta osin yksiselitteisemmin. Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi tämän käsityksensä aluesyyttäjän tietoon.
Asiassa ei kuitenkaan ollut aihetta epäillä, että aluesyyttäjä olisi ylittänyt hänelle esitutkintalain mukaan kuuluvan, esitutkinnan rajoittamista koskevan harkintavaltansa. Asia ei antanut aihetta muihin apulaisvaltakunnansyyttäjän toimiin.
