Esitutkinnan rajoittaminen, vähäisyysperuste, päätöksen perusteleminen

Annettu 25.8.2017, dnro 113/21/17

Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt esitutkinnan rajoittamisesta vähäisyysperusteella epäiltyä poronhoitorikkomusta koskevassa asiassa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että epäiltyä rikosta ei aineiston perusteella ollut pidettävä vähäisenä ja että myös tärkeä yksityinen etu vaati esitutkinnan jatkamista. Epäillyt poronhoitolain laiminlyönnit olivat jatkuneet useita vuosia, ja asianomistajan ilmoittamat rikoksesta aiheutuneet vahingot olivat määrällisesti huomattavan suuria.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi kihlakunnansyyttäjän tekemän päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta ja määräsi johtavan kihlakunnansyyttäjän tai hänen määräämänsä kihlakunnansyyttäjän huolehtimaan siitä, että esitutkintaa jatketaan.

Kihlakunnansyyttäjän päätös esitutkinnan rajoittamisesta oli perusteluiltaan puutteellinen. Lisäksi päätöksessä mainittu rikoksen tekoaika oli virheellinen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota vähäisyysperusteisen esitutkinnan rajoittamisen edellytyksiin ja syyttäjältä edellytettävään huolellisuuteen esitutkinnan rajoittamispäätöksiä tehtäessä.